Kun Kokkolalainen VIP tunnettiin nimellä V.I.P. The Harmonic Orchestra ja elettiin millenniumin alkua, vaikuttivat bändissä Jussi Pajunpää (kitara,taustalaulu), Johannes Ylinen (laulu,kitara), Riku  Pihlajamaa (basso,huudot) sekä Robert Sjöstrand (rummut). Maahan Kauneuden on bändin toinen täyspitkä. 1999 VIP:ltä tuli ulos debyytti Very Important Person.

Maahan Kauneuden ei juurikaan tarjoa hittejä minun makuuni. Päinvastoin, kuuntelukokemus on melkoista jauhamista ja runnomista. Yritystä levyllä kyllä on ja soittotaitoakin pojilta löytyy jo tässä vaiheessa uraa, mutta ei tällä levyllä kannata alkaa mainostamaan suomigospelia juuri kellekään. Se on eri asia jos Kokkolalainen entinen nuori kokee tämän lähinnä nostalgian vuoksi miellyttävänä kuuntelukokemuksena, mutta muuten tästä on vaikea saada paljoakaan irti. Levy on aika tasapaksua etenemistä eikä Johanneksen melko persoonaton äänikään tilannetta paranna, valitettavasti. Johanneksen ääni ei mielestäni sovi raskaaseen musiikkiin mitenkään erityisen hyvin.

Musiikkipuoli on välillä turhan kokeilevaa ollen turhan progehtavaakin paikoin. Esim. levyn nimibiisin humppakohtaus  ei  säväytä. Ehkäpä pojat vielä hakivat sitä omaa juttua. Huone Ilma Valoa on instrumentaali. Voiko Huonommin Olla löytyy samana vuonna julkaistulta CDs:ltä, joka on tällä levyllä jonkinlainen remix-versio. Täydellinen ei valitettavasti ole nimensä veroinen biisi. Viimeinen raita on englannin kielinen, mutta ei silläkään vielä kuuhun mennä. Montaa kertaa ei levy ole soittimessani käynyt. Se täytyy kuitenkin sanoa, että soundit ovat yllättäen melko lailla vertailukelpoiset myöhempien VIP-levytysten kanssa, vaikka tämä on Watercastlessa äänitetty jo 2000-luvun alussa ja musiikkityylikin on erilaista. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Plugged tuli ulos vain vuoden edellisen jälkeen. Miehistönvaihdoksia tapahtui sen verran, että rumpuihin tuli uusi kaveri nimeltään Timo Hietala. Rikun nimi vaihtui matkan varrella Roopeksi, mutta sitä ei ihan voi miehistönvaihdokseksi laskea. Ostin muuten näitä Plugged-levyjä Halpa-Hallista kolme tai neljä kappaletta 50 centillä / kpl.

Plugged on jo parempi levytys kuin Maahan Kauneuden. Ote on raskaampi ja yksinkertaisesti levy vain pitää sisällään parempaa materiaalia. Tuplapedaalikin tuli mukaan kuvioihin. Yksi miinus mikä tulee mieleen, on se, että biisit ovat liian pitkiä. Biiseissä on jo jonkinlaista koukuntynkää, mutta ihan 5-6 minuuttia ei ideat kanna. Jos biisit olisi typistetty 3-4 minuuttiin (tai levyn kokonaiskesto 40 minuuttiin) ottamalla "turhat" "progekohdat" pois, sanoisin että levyä tulisi kuunneltua useammin.

Levyn paras kappale on Kooma. Se on mielestäni VIP:in ensimmäinen oikeasti hyvä kappale.  Kooma on vähän outo kappale, koska biisin ensimmäiset kaksi ja puoli minuuttia ovat mieleenpainuvat hyvän kerron ansiosta. Biisin toinen puolisko on ihan erilainen kuin alkupuolisko. En hauku Kooman loppua huonoksi, se on itseasiassa ihan hyvä, mutta minulle biisin koukut löytyvät sieltä alusta. Hyvä ja mielenkiintoinen kappale joka alkaa kunnon tilumeiningillä. Ikävä onkin sitten aika lyhyt biisi ja ihan hyvä ettei sitä ole venytetty pakon edestä liian pitkäksi, mutta olisi sitä voinut enemmänkin kuunnella. Valonnopea kitarasoolo on herkku. Jussi on taitava kitaristi. Tämän biisin kun saisi kuulla englanniksi vaikkapa Lance Kingin tai Matt Smithin laulavana ja kunnon studiossa väännettynä, niin voi pojat.

Mustaa Hiekkaa on aika hyvä esimerkki siitä että jos biisi olisi vähän lyhyempi, olisi se paljon kuunneltavampi. Kerto kun sattuu olemaan ihan pätevä. Muut levyn biisit ovat enemmän tai vähemmän harmaata massaa. Yölaulu on lyhyt akustinen instrumentaali-intro levyn viimeiselle kappaleelle.  Soundeista täytyy sanoa vielä mielipiteeni. Kitarasoolot kuulostavat melkeinpä paremmilta kuin esim. Unen Valta- ja Maasta Olet Tullut -levyillä. Soundi ei ole sooloissa varsin niin "tunkkainen" kuin uudemmilla levyillä. Roopen huudoista / örinästä en oikein aina osaa sanoa ovatko ne ihan paikallaan. Välillä sopii, välillä ei. Esim Kauanko Vielä? -biisissä Roopen "laulu" on lähinnä huvittavaa.

Summa summarum: Plugged on askel eteenpäin VIP:n tiellä ja tulevaisuus näyttää valoisalta.

VIP:n neljäs levy näki päivänvalon vuonna 2004. Johannes ja Timo jäivät pois bändistä ja samalla nimi typistettiin pelkäksi VIP:ksi aiemman V.I.P. The Harmonic Orchestra -nimihirviön sijasta. Ja hyvä niin. Tällöin bändiin tulivat nuoret Vuolteenahon veljekset. Tällöin oli minun mielestäni ainakin tähän asti toimivin VIP-kokoonpano syntynyt. Itse asiassa pienimuotoisen paljastuksen voisinkin tässä kertoa. Olimme VIP:n kanssa yhteiskeikalla 2002 ja Jussi kysyi minulta (silloin muistaakseni Tuomas ei vielä kuulunut bändiin) miltä nykyinen VIP kuulostaa?  Johanneshan oli poistunut VIP:stä keskittyäkseen Deep Insightiin ja samalla Jussi otti laulupuolen hoitaakseen. Sopersin jotain että ihan hyvältä kuulostaa. Todellisuudessa en osannut sanoa mitään, sillä en ollut VIP:ä juurikaan kuunnellut. Jos Jussi nyt esittäisi saman kysymyksen, voisin samalta istumalta sanoa VIP:n menneen eteenpäin aiemmasta Plugged-levystä. Ei Jussi maailmanluokan laulaja ole, mutta miehen ääni sopii Johannesta paremmin raskaaseen musiikkiin.
 
Sokeita tekee musiikillisesti jo aikamoisen pesäeron aiempiin levyihin. Bändin musiikkia voidaan jo kutsua powermetalliksi, ainakin pääpiirteittäin.  Napakoita kitarasooloja esiintyy mukavasti levyllä, joka on aina plussaa. Eikä kaikkia sooloja soita suinkaan Jussi, vaan myös Tero soittaa muutamia sooloja. Aika vähän sitä on loppupeleissä tehty suomenkielistä poweria. Yleensä on vedottu siihen, että suomenkieli ja powermetalli eivät vain toimi keskenään, mutta VIP todistaa jotain muuta. Kyllä tämä toimii, vaikka en panisi pahitteeksi vaikka VIP levyttäisi englanniksikin HB:n tapaan. Välillä tulee ehkä korneja tilanteita tällä rakkaalla äidinkielellämme, mutta vain hyvin vähän.

Levyn parhaat biisit: Mihin Sä Meet, Isä Meidän (Matt. 6: 9-10, 19, 24), Muistoissa,  Sateessa ja Näemme Vielä, joka on levyn paras kappale. Vaikka en laskekaan levyn nimibiisiä parhaiden joukkoon, voi sen lyyristä antia tutkia tarkemmin Raamatusta Mark: 7:6.

Unen Valta on se VIP:in levy, joka avasi meikäläisen silmät ja korvat ja kaikki muutkin reiät joita vain olemassa on. Sotaan (Room. 8:31, Hepr. 4:12, Ef. 6:12) on niin kova biisi ettei mitään rajaa. Jos tätä VIP:ä vertaa vaikkapa Maahan Kauneuden -ajan VIP:iin, on ero kuin yöllä ja päivällä, oikealla ja vasemmalla, lännellä ja idällä, kitaralla ja bassolla (huom!), jazzilla ja blackmetallilla ym.  Voit keksiä itse hauskempia vertailuja jos mielikuvitusta riittää.

Helpompaa Luovuttaa on aivan yhtä kova biisi. Ja niin on myös Turhaan sekä Päivät Seuraa Toisiaan. Oikeastaan yhtään huonoa biisiä ei tältä plätyltä löydy. Jussikin kuulostaa hieman paremmalta kuin edellisellä. Muutenkin bändi soittaa yhdessä paremmin. Varsinkin Tuomaksen rumputyöskentely on miellyttävän kuuloista. Unen Valta on puhdasta poweria ja hyvä niin. Tällä saralla bändillä on näköjään aika paljon annettavaa. Tämä oli se levy, jonka jälkeen ostin loputkin VIP:in levyt (poislukien debyytti ainakin toistaiseksi).

Valhekasvot-biisin säkeistö oli aluksi hieman oudohko, mutta kerto on sitten koukkuisa. Pojat ovat käyneet jossain Kapteeni Koukun sekatavarakaupassa ostamassa kasan koukkuja. Mietitäänpä vaikka hetki Kuninkaan Paluuta. Mikä intro! Tosi kova biisi. Ja laulun tekstit eivät viittaa Aragorniin tai Jari Litmaseen. Vaikka Maasta Olet Tullut levyä Amerikassa myydäänkin, voisin sanoa että on vääryys muita tämän telluksen hevareita kohtaan, että VIP:ä ei englannin kielellä ole levytetty. Meinaan kyllä tällaisella albumilla olisi kysyntää muuallakin kuin Suomessa.  Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Unen Valta on myös aivan loistava biisi. Kilpailee ihan jopa levyn parhaan biisin tittelistä. Kerto on todella onnistunut. Kun Jussi laulaa sanat "kulkee tuhoon" ja "kahleet murtaa" tulee fiilis että hitsipilli vie, tämä mieshän osaa laulaa ihan oikeasti hyvin. Vaimoni ei Jussin äänestä juuri piittaa, mutta minä olen oppinut pitämään enemmän ja enemmän. Roope murisee levyllä edelleen taustalla ja se toimii ihan hyvin, sillä sitä ei ole kuultavissa ihan joka kohdassa. Harkiten käytetty murina tuo hyvän lisän levylle.

Jos katsoo poikein promokuvaa, on huomattavissa että Jussilla on Stryperin paita ja Roopella Divinefiren paita päällä. Jo se kielii siitä, että nyt on onnistunut levy käsillä.  Ei noilla paidoilla voi kuin onnistua. Ihan sama puhutaanko kristillisestä tai sekulaaripuolen metallista, tämä on kova kiekko ja selvästi VIP:in paras levy tähän mennessä.

Kolme vuotta siihen meni ja loistavan Unen Vallan jälkeen ulos pamahti Maasta Olet Tullut. Eikä taso ole ainakaan alaspäin mennyt. Kova on tämäkin levy ja kuuluu kyllä kristillisen metallin ystävän levykokoelmaan. Ja hienoahan tässä on se, ettei tarvitse olla uskon mies nauttiakseen tästäkin hyvästä levystä.

VIP:in levyillä on ollut aika paljon kuultavissa akustisia alkuja tai loppuja.  Tälläkin kertaa törmäämme moisiin kuvioihin ja levy myös alkaa siten. Tämä Malja on nopea ralli ja kaikin puolin tykki biisi. Tosin moitittavaakin siitä löydän. Sovitusta olisi kannattanut hioa enemmän. Nyt Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimeen- kohta rikkoo harmoniaa ja raastaa korvaa, mutta näytän tässä kohtaa hyvää esimerkkiä ja annan anteeksi tämän pienen lapsuksen. Kuten aiemminkin VIP:n biiseistä on voinut löytää Raamatunpaikkoja, myös tällä levyllä on asia niin. Tämä Malja -biisin tekstejä voi tarkastella 1. Kor 11: 25-26. Kertsihän on Herran siunaus. Aluksi kuvittelin, että Maasta Olet Tullut -rimpsu löytyy myös Raamatun lehdiltä. Biisin kerto on luterilaisessa hautausseremoniassa käytetty viimeinen "siunaus".  Kovin tuttu se oli ja siksi kuvittelinkin sen löytyvän jostain pän Raamattua. Lähin viittaus voisi löytyä 1. Moos. 3:19 -paikasta. Sinällään tuo lupaus Jeesuksen herättävän, kun koittaa päivä viimeinen, on harhaanjohtava,
sillä Jeesus täytyy ottaa vastaan elämän aikana, kuoleman
jälkeen se on myöhäistä. Juttu rönsyilee, en ole teologi,
joten palataanpa jälleen asiaan..

Sanoituksista on vähän VIP:iä ehkä jossain päin maailmaa moitittu. Ensiksikin lyriikat ovat aika päin näköä meiningillä tehdyt. Tarkoitan jos vertaa vaikka The Rainin sanoituksiin, niin ne miehethän ovat panostaneet paljon lyriikoihin ja kielikuviin ja siihen miten asiat voi kertoa eri tavalla. Siten että on jotain pureksittavaa. VIP:n tyyli taas on kertoa asioista niiden oikeilla nimillä ja melko suoraan. Se on makuasia mistä tykkää. Välillä VIP:n sanoitukset ovat jättäneet sellaisen olon, että olisi tämän voinut muullakin tavalla laulaa tai kertoa. Kuitenkin olen oppinut VIP:ä kuuntelemaan ja heidän sanojaan arvostamaan sellaisin kuin ne ovat.  Toiseksi sanat ovat monesti aika synkät, eli kertovat elämän nurjasta puolesta. Esim. tällä levyllä nimibiisi kertoo kuolemasta, Lauluni kertoo elämän kipeistä vaiheista, Kunnes Kuolema Erottaa taas kertoo rakkauden loppumisesta ja avioerosta. Eikä Kirje- ja Mustavalkoistakaan-kappaleet mitään ilon kyyneleitä poskelleni vieritä, kun niiden sanoja luen.

Levy on aika lailla täynnä hyviä lauluja. En haukkuisi mitään huonoksi. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka rakas vaimoni, joka ei VIP:stä juurikaani pidä, mutta annas olla kun autossa ollessamme Kunnes Kuolema Meidät Erottaa -biisin kerto starttaa, huomaan hänen aina laulavan mukana. Eikä ihme, kyseessä on todella mukaansatempaava kertosäe. Ehkä VIP:n kaikkien aikojen "kaupallisin" kertosäe. Tarkoitan, että jos haluaa bändiä mainostaa tai viedä eteenpäin, kannattaa se tehdä vaikkapa tällä biisillä. Biisissä on muuten aika hauska viittaus legendaariseen suomigospelin pioneeriin EXIT:iin.

Ota 3 Maksa 2 on kappale, joka on vaatinut meikäläisellä aikaa, mutta se on kasvanut ajan myötä luultavasti levyn parhaaksi biisiksi. Siinä lauletaan esimerkiksi makkarasta, joka ei normaalisiti kuulu heavybändin sanarepertuaariin. Mutta kerto ja bridge ovat sen verran onnistuneita musiikillisesti sekä lyyrisesti, että olisi väärin, jos en tätä kappaletta nostaisi vähän muiden edelle. Mutta itseasiassa oikeastaan ihan yhtä kova biisi on Lukkoon Lyöty. Alun soolo-kuvio on ihan mielettömän hieno. Loppupuolella laulettu "äärettömyys"-kohta on levyn hienoin yksittäinen hetki. Maasta Olet Tullut päättyy aika lailla samantyyppiseen biisiin kuin Unen Valta -levyllä. Mustavalkoista on hyvä biisi ja sopii päättämään levyn mainiosti. Ainut, mitä levyllä voisi vähän pitää miinuksena, on kitarasoolojen soundit. Välillä tuntuu että ääni on vähän tunkkaisen oloinen. Se ei ole niin puhdas tai kirkas kuin se voisi olla, mutta voi olla että tästä asiasta ei moni kärsi. Mutta jotta ei jää negatiivisuuden ilmapiiri päälle, kerrottakoon, että kansitaide on tyylikästä.

VIP on löytänyt tyylinsä ja se toimii. Valitettavasti jotenkin tuntuu, että VIP on jostain syystä hieman aliarvostettu. Se on sääli. Toivottavasti tilanne muuttuu ja ihmiset huomaavat kuinka hyviä biisejä osaa VIP tehdä. Loppuun vielä sen verran, että VIP:n miehistö koki muutoksia. Aiemmin bändiin liittyi kosketinsoittaja Joonas Hahne, jonka avulla bändi saa varmasti uutta soundia mukaan. Pian tämän jälkeen ilmoitettiin molempien Vuolteenahon veljesten lähdöstä. Tilalle paikkaajiksi astuivat Henri Saarimaa (rummut) sekä Tomi Pulkkinen (kitara) Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.