Kun Rob Rock lähti Impellitteristä, en aluksi oikein ollut kiinnostunut hänen soolomateriaalistaan. Monessa paikassa, myös sekulaari puolella kehuttiin Rob Rockia, mutta jotenkin olin epäileväinen. Aikanaan sitten tulin järkiini ja aloin hommaamaan Robin levyjä. Rob Rock tekee tiivistä yhteistyötä Roy Z:n kanssa, joka on tuottanut mm. Bruce Dickinsonia, Judas Priestiä sekä Helloweeniä. Aikaisemmin Rob Rock ja Roy Z tekivät yhteistyötä Driverissä.

Levystä sen verran, että musiikki on enemmän 80-luvun tyyliin tehtyä kuin jos vertaa, kuinkas ollakaan, Impellitteriin. Impellitteri nojaa aika vahvasti kitaroiden esiin tuomiseen, kun taas Rob Rockin levyissä on havaittavissa enemmän joukkuepeliä. Roy Z soittaa levyllä kaikki kitarat ja Butch Carlson rummut.  Levy alkaa hienosti introlla In the Beginning. Voisin hyvin kuvitella, että Jumala loi maailman tätä introa kuunnellessaan. Sitä kuunnellessa voisi ajatella Jumalan ajattelevan: "Tuonne minä laitan maan, tuonne taivaan, tuonne vuoria ja niiden taakse meren ja tuonne minä asetan leijonat.." Intro aloittaa hienosti The Sun Will Rise Again -biisin, jonka voisi luokitella poweriksi. Omaksi suosikikseni on tainnut nousta Street of Madness, jonka alku/kerto vetoaa allekirjoittaneeseen. Eagle on muuten Abba-coveri. Päätösraita Forever on hieno kappale. Balladiksi en kutsuisi, mutta rauhallisessa osaastossa mennään.

Alku on lupaava Rob Rockin soolouralle. Biisit ovat tarttuvia hevipläjäyksiä. Impellitteri on minun mielestäni ainut oikea Impellitteri, kun Rob Rock hoitaa vokaalit, mutta en todellakaan pane pahakseni, että Rob Rock ja Roy Z laittoivat lahjakkaat päänsä jälleen yhteen.

Eyes of Eternityä pitää pureskella hieman enemmän kuin debyyttiä. Biisithän on toki laatua, kuten aina mihin tahansa on Rob Rockin nimi laitettu, mutta tällä kiekolla ne eivät ole aivan niin suoraviivaisia kuin debyytillä. Levy on Rage of Creationiin verrattuna, sanoisinko massiivisempi, ainakin jos kuuntelee Conqueror's Hymnin. Kitarat on viritetty melko alas ja kertosäe puskee eteenpäin kuin hirvi kiimassa. Kertakaikkiaan että on hyvä veisu.

Tällä kertaa mukana menossa on bändi, joka ristiäisissä sai nimen Rage of Creation. Siis sama nimi kuin Rob Rockin ensimmäinen levy. Maininnan arvoinen on kitaristi Rick Renstrom, joka soittaa tynkä käsillään kiitettäviä sooloja. Kuunnelkaa vaikka itse jos ette usko. Raita 9 on levyn helmi, yli 12 minuuttinen eepos, jonka viimeiset viisi minuuttia kuluvat mukavasti tilutellen. Sooloja soittaa yhteensä 13  alan veteraania. Mukana on sentään yksi syntikan soittajakin. Beautiful Lady esiintyi jo Rage of Creationin japsiversiolla. Tämä versio on digipack.

Koreaversio sisältää bonusraidat Ride the Wind ja  Lost in a World sekä uudelleen miksatut versiot I'm A Warrior ja First Winds Of The End Of Time -biiseistä. Ride the Wind on menevä kipale, ihan hyvä bonusbiisiksi, jossa kitarat hoitaa kaveri nimeltä Gus G. Lost in a World on alunperin tehty Rage of Creation levyn aikoihin, minkä kuulee biisin tyylistä ja miksauksesta. Uudelleen miksaukset nyt ovat vain uudelleen miksattuja biisejä, ei mitään ihmeellistä.

On vuosi 2007 ja aika Rob Rockin uusimman levyn. Garden of Chaos jatkaa hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin Holy Hell, mutta levy on mielestäni jonkin verran tiukempi paketti kuin edeltäjänsä. Kuulin juttua, että jonkun mielestä Garden of Chaos alkaa toistaa liikaa Rob Rockin aiempaa tuotantoa (lähinnä Holy Helliä), mutta minä en välitä tällaisista puheista. Yleensä ottaen on jotenkin turhaa, kun jonkun mielestä jonkin bändin pitäisi uudistaa musiikillista tyyliään tai jotain muuta sellaista. Minä haluan Stratovariukseni Stratovariuksena, Edguyn Edguyna ja Divinefiren Divinefirenä. Kyllä maailmassa bändejä ja musiikkityylejä riittää joista valita sitten se omanmieleisensä. Pointti on se, että minulle käy vallan mainiosti vaikka 10 tämän tyylistä Rob Rockin levyä, jos biisintekotaito jatkuu tällaisena.

Booklettiin ovat kuvansa saaneet jälleen Narnian kaverit. Holy Hellissä soittanut Daniel Hall jäi miesvahvuudesta pois. Tuttuun tyyliin Roy Z on myös mukana. Biisinteossa ovat mukana olleet myös Gus G, Carljohan Grimmark ja  Bob Rossi. Ode to Alexanderia on mukana ollut tekemässä Robin vaimo Liza Rock. Ja tämä Alexander on parin potra poika.

Kaikki biisit potkii kuin sata Bruce Leetä kylmille pakaroille (paitsi rauhalliset Unconditional ja Ode to Alexander, koska ne ovat rauhallisia..) Vaikea nimetä ehdotonta suosikkia, mutta Millennial Reign teki ehkäpä sen suurimman vaikutuksen. Ja nuo rauhallisetkin kappaleet ovat todella onnistuneita, varsinkin Unconditional, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin hieno sävellys. 

Biisijärjestys levyllä on kerrassaan hyvin tehty, sillä ekat kahdeksan biisiä on enemmän tai vähemmän nopeatempoista rallatusta ja vasta yhdeksäs on sitten rauhallinen kappale. 10. raita, Ride the Wind esiintyi jo Holy Hellin Korea-versiolla, joten se oli jo tuttu biisi meikäläiselle, mutta silti oli hyvä asia laittaa yksi tuplapedaali kipale noiden rauhallisten väliin, tällä tavalla saatiin kokonaispaketti hiottua paremmaksi. Levy on, kuten myös Holy Hell, miksattu Tanskassa Hansen studiolla. Kun nyt olen tätä soittimessani aikas paljon kuunnellut, niin pakko se on todeta että Garden of Chaos on Rob Rockin paras levy tähän asti! Niin kovaa settiä tämä kiekko tarjoaa. Jälleen voi todeta, että mitä enemmän ikää herra Rockille tulee, sitä parempaa matskua mies ilmoille sysää. En voi valittaa.

Neljän studiolevyn jälkeen Rob Rockilta tuli livelevy. Keikka on taltioitu syyskuussa 2008 Progpower tapahtumassa USA:ssa.  Levy käsittää sekä CD:n että DVD:n. Molemmilla formaateilla on sama keikka, DVD:llä tietenkin kuvan kera sekä muutamilla kivoilla bonuksilla. Levy on mainio läpileikkaus  Rob Rockin soolourasta jolla on helppo tutustua miehen tuotantoon.

Livebändissä tällä kertaa vaikuttavat kitaristit Carljohan Grimmark, Peter Hallgren, basisti Andreas Passmark sekä rumpali Tracy Shell.

Keikalla heitettiin läjä loistavia biisejä, mutta muutama hitti jäi kyllä puuttumaan. Olisin mieluusti kuullut ja katsellut Conqueror's Hymnin, Streets of Madnessin, Millennial Reignin sekä miksei kaikessa massiivisuudessaan ja pituudessaan myös The Hour of Dawnin. Toisaalta se olisi vasta täydellinen livenä kun sen soittaisi samat tyypit kuin levyllä. Aina kun uusi soolo alkaa, verhon takaa tulisi kaveri soittamaan soolonsa. Se olisi ehdottomasti huipentanut keikan, mutta nyt ei pantu suita liian makiaksi. Mutta muuten levy kyllä jää maistumaan pääasiassa makealle. Soundit ovat vahvat ja hyvin erottuvat, vaikka  toki niitä täytyy studiolla miksata ja masteroida, mutta sehän kuuluu asiaan jotta tuotteesta saadaan hyvän kuuloinen. Ei tämä paljoa häviä studio albumin soundeille.

Levyn biiseistä viisi on viimeisimmältä Garden of Chaos levyltä. Onhan se melko normaalia että keikalla heitetään suurimmaksi osaksi viimeisimmän levyn kappaleita, mutta koska tämä saattaa hyvin olla Rob Rockin ensimmäinen ja samalla viimeinen live-DVD, olisi tällä mieluusti nähnyt niitä muitakin hittejä. Yksi mahdollisuus olisi ollut heittää vaikka joku 16:n biisin setti, mutta en tiedä oliko se sitten mahdollista. DVD:llä olevat bonukset lämmittävät vähän mieltä. Pitkään tulossa ollut, mutta ei ainakaan vielä tänä päivänä olemassa oleva Joshuan reenikämppä-DVD:ltä on lohkaistu Only Yesterday. Ihan asialliset PA:t pojilla ollut 80-luvun reeniksellä. Koska Impellitteriltä ei ole ilmestynyt ainakaan virallista DVD:tä (olisi korkea aika jotain sellaistakin jo putkahtaa), on Shed Your Blood ihan kiva lisä, vaikka ääni ja kuva ei toisiaan kohtaakaan. Driver ajoilta on myös materiaalia, mutta biisi on Joshuan Remembering You tuntemattoman tyypin kanssa (Roy Z?) akustisella kitaralla. Viimeinen bonuskappale on Forever vuodelta 2000, mukana Rick Renstrom, jonka kitarointia on hienoa katsoa.

Jokainen biisi toimii hyvin ja keikka on onnistunut. Bändi on hyvin mukana toiminnassa eikä Rob Rock ole vain esillä vieden kunniaa. Esim Only A Matter Of Time -biisissä Rob häipyy muutamaksi minuutiksi jolloin Grimmark ja Hallgren varastavat shown uuden välisovituksen kera. Vaikka Grimmark ottaakin yleisön paremmin, ei Hallgrenia voi huonommaksi kitaristiksi juurikaan haukkua. Taitava kaveri on kyseessä. Hyvin soittaa myös Narniasta tuttu basisti  Andreas Passmark, mutta suuremman huomion vie miehen järjettömän kokoinen tukka, eli kuontalo. Naiskatsojia varmasti kiinnostaisi millä shampoomerkillä mies pehkona pesee, toisin kuin ehkä Grimmarkin merkki.. Joka tapauksessa Rob Rockin suurimmaksi hitiksi aikojen saatossa (monen mielestä ainakin) muodostunut I'm a Warrior jätettiin tyylikkäästi setin viimeiseksi kappaleeksi. Hyvä boxi, kannattaa hommata, varsinkin kun miestä tuskin kukaan tajuaa Suomeen kutsua.