levyhylly.com

THE

RAIN

Kiitos Ja Anteeksi

1. Sokea (5:07)
2. Merkinkantaja (3:48)
3. Kuvitelmia (3:20)
4. Tuuli Kulkee (3:51)
5. Hän Kyllä Tietää (3:38)
6. Sotilas (4:57)
7. Hiljenee (3:47)
8. Talvi (4:14)
9. Kiitos (3:30)
10. Anteeksi (5:05)
11. Pian Sataa Taas (12:00)

The Rain Ry 1999

The Rain on perustettu jo 1988 jKr. Kaksi demokasettia ja yhden CD-EP:n bändi sai ilmoille ennen Kiitos Ja Anteeksi -täyspitkää. Edellä mainitut ovatkin nykyään keräilyharvinaisuuksia. Itse olen CD:tä nähnyt myytävän jossain, mutta kasetit ovatkin sitten piilossa onnellisilla ikaalilaisilla. Nykyisen muotonsa The Rain sai vuonna 1996, kun bändin aikaisemmat jäsenet Hannu Järvensivu ja Kalle Nybergh olivat vaihtuneet Jussi Saloon (karkeasti ottaen).

The Rain tuli tutuksi ryminällä Suomen gospelpiireihin Kiitos Ja Anteeksi -levyn ilmestyttyä 1999. Varsinkin rippikoulubändinä The Rain sai kovan maineen, tiedä sitten oliko se enemmän hyvä kuin huono juttu. Asiaan vaikuttaneen Tuuli Kulkee -kappale. Kiitos Ja Anteeksi on kaikin puolin hyvä levy ja oli erittäin tervetullut paketti aikanaan. Hyvästä hieman raskaammasta suomenkielisestä kristillisestä musiikista ei nyt liiaksi ollut tuolloin tarjontaa, joten The Rain otti nopeasti paikkansa suomalaisten gospelkuulijoiden sydämissä Terapian ohessa.

Levy on oikeastaan täynnä hyviä kappaleita. Vaikka meno ei koko ajan kovin raskasta olekaan, ei niitä kuuluisia täytebiisejä ole mukana. Livenä sanoisin Rainin toimivan paremmin kuin levyllä. Biisit kuulostaa keikalla raskaammilta, mutta ei levyiltä mitään erityisemmin puutu. Kaikki on ihan kohdillaan ja soitto on tarkkaa ammattimiesten puuhastelua. Keskeisenä osana Rainin musiikkiin kuuluu syntikka. Laulaja/kosketinsoittaja Sami Haverin syntikkasoundi on jo lähes legendaarikseksi muodostunut tavaramerkki Rainissa. Sami hoitaa suurimman osan vokaaleista, mutta perheen brunetti, basisti Tatsi, laulajamiehiä itsekin, hoitaa laulajanvirkaa osissa kappaleista. Itse pidän enemmän Tatsin äänestä, mutta Rain ei olisi Rain ilman Samia. Jo ihan senkin takia että Sami on iso pala Rainin biisintekopalapelistä. Aika paljon olen itseasiassa kuullut että moni ei pidä Samin lauluäänestä. Niin no, itselleni se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.

Sotilas lienee legendaarisin biisi Rainin debyytiltä. Ainakin keikoilla Sotilas sai suurimmat suosionosoitukset yleisöltä, jos uskallan luottaa omaan muistiini. Hyvä riffihän siinä onkin unohtamatta onnistunutta kitarasooloa à la Jussi Salo. Salon tyyli soittaa esim. soolot on enemmän tunnelman ja fiiliksen mukaan. Tiluttelua ei miehen kepistä juurikaan saa irti, mutta eiköhän tämä palvele sellaisenaan Rainin musiikkia. Omaan korvaan kolahtaa debyytiltä parhaimmin Merkinkantaja ja Kiitos, jonka loppu on, sanottanko myhäilevän hilpeä. Mutta kuten sanottua, taso on sen verran korkealla, että jokaisella kuulijalla on varmasti omat lempparibiisinsä. Pian Sataa Taas ei oikeasti ole 12 minuuttinen kappale, vaan raidalle on piilotettu toinenkin biisi, tietääkseni nimeltään Isä ja Minä Puhutaan.

Tie 316

1. Ylös (4:08)
2. Lupaus (4:03)
3. Viha (4:19)
4. Tulta (4:03)
5. Haudattu Kunnia (5:08)
6. Enkelikuilu (5:24)
7. Malja (5:06)
8. Tie 316 (5:15)
9. Luovutusvoitto (5:25)
10. Sanaton (5:34)
11. Kolmas Aamu (4:30)

The Rain Ry 2002

The Rainin odotettu toinen levy kantaa nimeä Tie 316 ja se tuli ulos 2002. Jostain syystä odottavan aika oli monilla pitkä. Debyytin kappaleet alkoivat jo kulua puhki ja uutta levyä odoteltiin paikoin kiihkeästi. Tie 316 on astetta raskaampaa Rainia. Ylös on tehty niin keikkabiisiksi kuin olla voi. Toimii kyllä levylläkin hienosti. Lupaus on meikäläisen yksi Rainin parhaimpia kappaleita. Alun jälkeinen voimallinen riffi on luultavasti tähän syypää. Kuuluisat syntikat ovat omiaan tässä biisissä. On hyvä että Lupaus on levyyl kappale nro. 2 eikä niin, että Viha olisi toinen kappale. Itse pidän siitä että kärkeen napsahtaa kaksi menevämpää biisiä (vaikka eihän Ylös mikään reipas ralli olekaan, mutta toimivampi kuin Viha levyn aloittajaksi). Tulta on sitten ehkä Tie 316 -levyn tunnetuin kappale. Ja ihan syystähän tuon tittelin sille suo. Hyvä biisi ja pala suomalaista gospelhistoriaa.

Valitettavasti jatko-osalle on tullut, jos nyt ei täytebiisejä, niin pari jonkin verran puuduttavaa biisiä. Haudattu Kunnia ei ole sellainen, mutta Enkelikuilu on. Ja Maljassa tulee sama fiilis, ehkä sen takia koska se on heti Enkelikuilun jälkeen. Ihan OK juttuja siinä biisissä kuitenkin on. Samaan kastiin voisin lukea myös Sanaton-biisin. Ei siinä mitään vikaa ole, paitsi se on hieman tylsä, muuten hyvä. Nimibiisi Tie 316 on jo reippaampi kappale ja ihan kelpo sellainen. Sanotaan että biisi on ihan jees, mutta sanat ovat vielä paremmat. Sanoihinhan Rain panostaakin kautta linjan vahvasti. Joskus Jussin kanssa juttelin (törmäsin mieheen Etelä-Pohjanmaalla, eräässä suhteellisen kokoisessa kyläkaupassa) ja kysyin muistaakseni tämän levyn julkaisusta. Jussi kertoi biisien jo olevan hyvällä mallilla, mutta kun Sami haluaa panostaa sanoihin sen verran paljon, että homma tuntuu vähän hidastuvan sen takia. Näin jälkikäteen ajateltuna on hyvä että sanojen eikä minkään muunkaan kanssa ei ole kiirehditty. Laatu on pysynyt korkealla. Kolmas aamu löytyy 2001-vuoden EP:ltä, tällä kertaa uudelleenmasteroituna. Jostain syystä lattiatomi on miksattu aika pinnalle. Toinen tykkää toinen ei. Biisi kertoo siitä, että Jeesus on todella kuollut meidän jokaisen puolesta.

Ellipsis	1. Hulluutta (4:45) 2. Unelmat ja Haavat (4:26) 3. Kasvot (4:00) 4. Lennän (2:52) 5. Puutarha (5:11) 6. Katso Mua (3:32) 7. Jäänmurtaja (4:36) 8. Sankarit ja Prinsessat (3:44) 9. Muukalainen (5:13) 10. Samalla Mitalla (4:20) 11. Ellipsis (3:26)
The Rain Ry 2005

Ellipsis alkaa niin rainmaisesti, kuin vain voi alkaa. Hulluutta-biisissä tuttu syntikka on taas esillä aivan kuten myös tutun kuuloiset kitarat sekä rummut. Rainin musiikissa on myös se hienoa, että basson voi erottaa selvästi. Miksaus on siis onnistunut ja kaikki on hienosti tasapainossa. Tähän mennessä The Rain on jo onnistunut tekemään oman kuuloisensa soundin. Ei tule ihan heti mieleen bändiä, joka kuulostaisi Rainilta tai jolta Rain kuulostaisi.

Biisiarsenaali on vahvaa. Varsinkin jokainen vähänkin nopeampi kappale tuntuu toimivan. Hitaammista Puutarha kolahtaa tunnelman ja sanoitusten takia muita enemmän. Jäänmurtaja ja Muukalainen eivät ole yhtä onnistuneita, mutta eivät kuitenkaan floppaa sen kummemmin.

Lennän-biisistä eteenpäin tulee aina nopeampi kappale ja sen perään hitaampi. Näin mennään loppuuna saakka. Ainut kohta levyllä, missä tulee kaksi nopeampaa kappaletta perätysten on raidat kolme ja neljä. Toimii ihan hyvin, eipä tule kahta temmoltaan hitaampaa kappaletta perätysten. Mitäs tuo ellipsis sitten oikein tarkoittaa? No, rakkaat lukijat, hieman asiaa tutkittuani geometrisen määrittelyn mukaan ellipsi on niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyyksien summa kahdesta annetusta pisteestä on vakio. No, tuo ei kerro juuri mitään. Ellipsi tarkoittaa myös sitä, kun joskus lause loppuu kesken ja sinne loppuun laitetaan ne kolme pistettä, kuten myös tässä esimerkissä... Eli ellipsi tarkoittaa kolmea pistettä ja tämän levyn kannestahan löytyy kolme naulaa ja nauloja käytettiin ristiinnaulitsemisessa, luultavasti juuri kolmea kappaletta. Eli siinä on se yhteys.

Ellipsis ei petä ja meno on mukavaa kyytiä alusta loppuun. Lennän on hauska kappale sen ollessa vain alle kolmen minuutin mittainen. Hauskaksi sen tekee ensimmäisen kitarasoolon aikana soiva ratsastuskomppi. Ja hauskalla tarkoitan tässä yhteydessä nostalgista ja erittäin hyvää. Katso Mua -biisin alusta tulee mieleen joku 70-luvun suomi-iskelmä. Meno muuttuu kyllä saman tien raskaammaksi. Sankarit ja Prinsessat on yksi parhaista kappaleista levyllä. Kerron voi voi -kohdat vain yksinkertaisesti toimivat niin hyvin. Ellipsis on oiva valinta levyn viimeiseksi. Hieno melodia ja hieno kappale. The Rainin kolmas ei välttämättä tarjoa mitään uutta ja merkittävän ihmeellistä Rain-rintamalla, mutta tarjoaa silti jälleen kovan ja laadukkaan paketin hienoa musiikkia Suomen kristillisille levyhyllyille, ja toivottavasti myös niille levyhyllyille, joissa on enemmän tuota sekulaaripuolen musiikkia.

Yhtä Kuin Voitto	1. 1988 (0:55) 2. Ohiko Kuljet? (4:10) 3. Siivet (4:51) 4. Haloo (3:53) 5. Vastavirrassa (3:53) 6. Muuta Minut (3:38) 7. Vapaa (5:12) 8. Yhtä Kuin Voitto (4:02) 9. Kohti Maailmaa (4:06) 10. Juna (3:53) 11. Tähtitehdas (5:39) 12. Kotiin (4:13)
The Rain Ry 2008

Jee-miehet ovat täällä taas. Vuonna 2008 Rainilla tuli 20 vuotta täyteen. Juhlavuoden kunniaksi pojat tekivät levyn ja kasvattivat lisää tukkaa (paitsi Jussi joka on näinä päivinä pipomiehiä). Kaksi ensimmäistä raitaa vievät muistot bändin alkuvuosiin. 1988 on ilmeisesti tuona vuonna soitettu pätkä, joka on laitettu juhlakiekolle introksi. Ohiko Kuljet? on Tatsin kynästä vuodelta 1989. Tatsin lopun kiekaisu on ehdottomasti yksi levy kohokohdista, kunnon meininkiä! Sama kappale on esiintynyt aiemminkin Rainin äänitteellä, ensimmäisellä demokasetilla vuonna 1990. Olis kiva kuulla tuo versio kappaleesta.

Yhtä Kuin Voitto meni hienosti Suomen viralliselle TOP-40-listalle sijalle 2. Varmasti tapahtui Suomen ennätys gospellevyjen myynnissä Ristirockin julkaisukeikalla, sen verran komea oli listasijoitus. Sami Asp, joka minulle tuli tutuksi paremmin Wingdomista, toimi tuottajana tällä levyllä. Hyvältä jälki vaikuttaa, jälleen kerran.

Haloo biisistä joko pitää tai sitten ei. Palstoilla kirjoitetaan Rainin tyylistä tehdä tekstejä niiden ollessa välillä hieman korneja. Ehkä jollekin on ongelma Haloo-huudahdukset ynnä muut, mitä on vuosien varrella Rain kirjoittanut. Esim. jee-huutoja on viljelty aika paljon Rainin levyillä, mutta kuten jälleen, minua asia ei suuremmin häiritse. Tekstit ovat aina olleet hyviä ja niihin on panostettu. Omasta mielestäni Haloo on hyvä biisi, niin melodialtaan kuin lyriikoiltaan. Ja jos vähän jaksaa vaivata päätään ja tsekata bookletistä Raamatun paikan, josta idea sanoihin on napattu, huomaa että sehän on se kuuluisa puhelinnumero taivaaseen paikka, eli psalmi 50:15. Eli kyllä sitä halloota kannattaa huutaa niin paljon sinne ylöspäin kuin kerkeää, jos pelastusta mielii.

Vastavirrasta tehtiin oikein video. Ilmeisesti televisioon hyvän listasijoituksen vuoksi. Biisi on hyvä sen pianokuvion kuulostaessa lievästi Sotilaan samaiselta. Tässä biisissä Tatsi laulaa säkeistön ja Sami kerron, ei ensimmäinen kerta tällä tavalla hoidettuna. Muuta Minut -biisin kerron kitarariffi on hienosti Kuva: Erne Hakala
soitettu, vaikka kyse ei mistään ihmeellisestä jutusta olekaan.
Onkin hieno taito tehdä yksinkertaisesta kaunista.

Yhtä Kuin Voitto on mukavan reipas biisi sopivaan väliin. Biisi kertoo yhdestä ja ainoasta evankeliumista. On olemassa paljon ja tulee olemaan kaiken maailman diipadaapaa ja vääräoppia, mutta ilosanoma, joka Raamatusta löytyy on ainut oikea tie. Yhtä Kuin Voitto on yksi levyn onnistujista.

Levy loppuu kahteen rauhalliseen biisiin, Kotiin ollessa kuitenkin astetta menevämpi. Tähtitehdas on hieno biisi ja sen loppupuoli on mahtipontisuudessaan todella hyvän kuuloinen. Vaikka levy loppuu aika leppoisiin tunnelmiin, ei se ole ollenkaan huono juttu. Kun kerran kyseessä on hyviä kappaleita, voi levy loppua oikeastaan minkälaiseen biisiin tahansa. Yhtä Kuin Voitto ei ole ainakaan askel taaksepäin, mutta ei nyt mitenkään musiikin uudelleen keksimisen riemuvoittokaan. Kokonaisuuteen on kuitenkin panostettu kiitettävästi. Hyvää taattua Rainia, uskallan suositella melodisesta, raskaasta rockista pitäville. Vieläköhän tulee jatkoa?