Pyramazen seuraava on jopa parempi kuin debyytti. Itseasiassa aika paljonkin. Yhtä biisiä lukuunottamatta kaikki ovat aika lailla fast and furious. Musiikki on melodisempaa ja nopeampaa kuin debyytillä. Ehkä progeakin kuulija tästä voi löytää. Ihan hyviä kitarasoolojakin plätty tarjoaa, vaikka ei sooloja pursuakaan aivan Impellitterimäiseen tyyliin (joka voi olla toisaalta ihan hyväkin). Biisit ovat rakennettu niin, että syntikka saa myös huomiota vahvan laulumelodian rinnalla. Lance jatkaa vielä, mutta Legend of the Bone Carver jäi Lancen viimeiseksi tekeleeksi Pyramazessa. Kyllä Lancen ääni sopii hienosti tähänkin levyyn. Jotkut laulajat vain saavat sitä "jotain" lisättyä musiikkiin, jolloin siitä tulee vieläkin parempaa. Lance osaa tämän.

Legend of the Bone Carver on teemalevy, joka käsittelee hyvän ja pahan taistoa. Ei siis kuitenkaan mitään kristillistä minun ymmärtääkseni. Itseasiassa taisi ensimmäinenkin olla jonkin sortin teemalevy.

Tanskalaisen Pyramazen kolmas kantaa nimeä Immortal. Suurin ero kahteen edelliseen on Lance Kingin poistuminen muihin tehtäviin. Kuningasta paikkaamaan tuli Matt Barlow, tuttu Iced Earthista. Henkilökohtaisesti pidän enemmän Kingin laulusta kuin Barlowin, mutta Barlow on kyllä pätevä mies ottamaan lauluvastuun. Kingin ääni vain sopii hieman paremmin Pyramazeen. Ennen kuin vokaalit oli edes tehty Immortalille, Barlowta oli kysytty takaisin Iced Earthiin, joka myös päätti bändiin taas liittyä. Barlow + muu Pyramaze olivat kuitenkin päättäneet, että Immortalille vokaalit hoitaisi Barlow. Näin ollen Immortal jäi tällä haavaa ainoaksi levyksi jolla Barlow laulaa. Keväällä 2008 alkoi uuden laulajan metsästys ja uudeksi laulajaksi löytyi mies nimeltä Urban Breed.

Immortalin kun laitoin ensimmäisen kerran soittimeen, tuli selväksi että paljoakaan ei ole musiikki muuttunut edellisestä levystä. Kitarakuviot, rumpufillit, syntikka, kaikki kuulostaa juuri niin Pyramazelta kuin vain voi kuulostaa. Itse biisit ei kuitenkaan tee mitään leuat auki loksauttavaa olotilaa. Kaikki on oikeastaan sitä, mitä odotin, mutta ei mitään muuta. Mutta jo tuo pelkästään tarkoittaa sitä, että Immortal on hyvin kuunneltava paketti. Se ei vain tarjoa juurikaan mitään uutta Pyramaze-rintamalta. Mitä nyt laulajan virkaa hoitaa toinen kaveri. Tällä kertaa Pyramaze toivottaa tervetulleeksi hyvät ystävät intron ja outron. Kun kaksi viimeistä raitaa ovat live-vetoja Tanskasta vuodelta 2006 (joilla laulaa Lance King),  on Immortalilla  kahdeksan uutta "normaalia" kappaletta tarjottavana. Vähän tuo intron ja outron käyttäminen bändeilla alkaa tuntua jotenkin vedättämiseltä. Ennen vanhaan kyllä tehtiin 10 uutta biisiä kun uutta levyä tuli pihalle. Nykyään tehdään alle 10, mutta eihän kukaan huomaa mitään, kun mukana on kuitenkin intro ja outro..

Bookletista ja CD-levystä jää jotenkin valju fiilis. CD-levyn printit on aika epäselvät. Kansivihkosessa on kuvat kavereista, mutta sanat jää puuttumaan. CD-soitin/tietokone ei aina tunnista levyä ja kannetkin tuntuu olevan halvinta mahdollista mallia. Lisää aihetta ihmetykseen tuli, kun koitin mennä nettisosoitteeseen, joka levyn takana luki. Anti-Virus ohjelmani varoitti troijalaisesta. Hmm, Locomotive Records ei välttämättä ole niitä parhaimpia lafkoja tällä planeetalla, mutta tämähän on ihan mutu-pohjalta.