Voices In the Night on ainut MASS:in levy 80-luvulta, joka minulta löytyy. Muut ovat aika lailla vaikeita löytää originaaleina ja vaikka löytyisikin, saisi niistä pulittaa sievoisen summan rahaa. Vaikka alkuperäinen originaalipainos onkin mielestäni paras vaihtoehto, niin tällä kertaa voin todeta, että onneksi MASS julkaisi New Birthin uudelleen ja on ilmeisesti myös julkaisemassa Take You Home- ja Voices In the Night -levyt uudelleen.

Voices In the Night on MASS:in neljäs levy jos mukaan lasketaan bändin ensimmäinen neljän biisin EP mukaan. Kärkeen pitää heti sanoa, että levyn on tuottanut Michael Sweet Stryperistä ja jälki on aika helppo huomata. Jotkut biiseistä ja varsinkin soolot ovat selvästi olleet Michaelin sorvin alla, varsinkin Turn it All Around. Jopa soundit ovat tehty hieman Stryperilta kuulostavalta. Toisin sanoen, jos Stryper kolahtaa, kolahtaa luultavasti myös Voices In the Night.

Monesti MASS:ia pidetään kristillisenä bändinä ja myös minä taidan olla sitä mieltä. Monessa paikassa vain on tullut eteen juttua että MASS ei ole kristillinen bändi. En tiedä olisiko miehet sitten uskossa vai mikä, mutta ainakin tällä levyllä lyriikat puoltavat levyn olevan kristillinen, kiitoksissakin kiitetään Jumalaa ja lopussa toivotetaan Jumalan siunausta. Lisäksi Take You Homen levyn kannessa on iso risti ja toisen levyn nimi New Birth antaa viitteitä myös kristilliseen suuntaan, vaikkakin tämän nimen on kerrottu tarkoittavan bändin uutta tuloa. Alunperin bändin nimi kun oli Axes. No, oli miten oli, mutta näin on. Nimi MASS muuten tulee sanasta Massachusetts, josta pojat ovat kotoisin.

Kuten jo selväksi tuli Stryper-vertauksella, on levy siis hyvä ja täynnä hyviä kappaleita. Musiikki on ehtaa 80-luvun heviä. Mukana on myös muutama kelpo balladi kuten asiaan kuuluu. Viimeinen raita Still of the Night on alunperin MASS:in ekalta levyltä, neljän biisin EP:ltä ja sen kuulee. Ei siis ole Michael Sweetin työpöydältä vaan on MASS:in vanhempaa materiaalia. Aivan erilainen kappale kuin muut levyn kappaleet. Ei mielestäni oikein sovi päättämään tätä levyä, mutta mikäs siinä. Tarkoitettu ehkä bonusbiisiksi.

Best Ones sisältää hittejä kaikilta MASS:in levyiltä (siis kaikilta 80-luvulla ilmestyneiltä, vuonna 2007 MASS teki uusimman levynsä). Raidat 1-3 ovat ekalta EP:ltä, raidat 4-7 ovat New Birth:ltä, raidat 8 ja 9 ovat Take You Home:lta ja raidat 10-13 ovat Voices In the Night -levyltä. Bad Man's Reputation on ajalta, kun bändi tunnettiin nimeltä Axes. Bändi ei voinut tuota biisiä julkaista ennen tätä kokoelmaa johtuen ongelmista lain kanssa. Kaksi viimeista raitaa ovat uusia biisejä. Selvää kait on että ne eivät ole aivan samanlaista 80-luvun menoa kuin levyn muut kappaleet. Kyseessä on, sanoisinko 2000-luvun rokkia, mutta ei silti kuitenkaan ollen mahdottoman kaukana MASS:in aiemmasta tuotannosta.

Best Ones on hyvä paketti, varsinkin siitä syystä että se sisältää MASS:in ekasta neljän biisin levystä kolme ensimmäistä. Tuota EP:tä kun ei oikein mistään löydä, niin siinä on jo porkkanaa hankkia Best Ones. Ja kun tuo neljäs ja viimeinen kappale Still of the Night on Voices In the Night -levyllä, niin omistan nyt nuo kaikki EP:n kappaleet. Sanoisin että juuri Still of the Night on tuon EP:n huonoin kappale, nuo kolme muuta ovat jo parempia, varsinkin Pedal to the Metal, jossa on kunnon heviasennetta.

Take You Home -levyltä olisin mielelläni kuullut enemmänkin kappaleita kuin vain kaksi, sillä ainakin nämä kaksi biisiä toimivat varsin hyvin. Over You :n intro kuulostaa muuten aika paljon Stryperin Soldiers Under Commandin introlta. Mitä muuta sanoisin MASS:sta? Laulaja Louie D'Augusta ääni miellyttää ja kitaristi  Gene D'Itria hallitsee instrumenttinsa hienosti ja bändi soittaa hyvin yhteen, välillä jopa puoli kahteen.. Bändin basisti Kevin Varrio lopetti hommat joskus pimeällä 90-luvulla ja miehen paikkaa tätä nykyä Michael Palumbo. Mainitaan nyt rumpalikin samalla. Hän on Joey "Vee" Vadala.

New Birth on MASS:in toinen levytys vuodelta 1985. Levyä ei koskaan tehty CD:lle ja fanit vuosien saatossa lähettivät kirjeitä ja nyt myöhemmin mailia MASS:lle vaatien New Birthiä CD:lle. Nyt sekin on sitten tapahtunut ja Retrospect teki jälleen maailmasta hieman paremman paikan elää.

Tämä on musiikillisesti varmaan enemmän MASS:ia kuin Voices In the Night, jota mukana oli tuottamassa M. Sweet. Jälki oli paikoin Stypermaista (mikä ei tietenkään ole huono juttu, päinvastoin), kun taas tällä kiekolla bändi varmasti kuulostaa enemmän omalta itseltään. Tälläkin levyllä oli toki mukana tuottaja, Tony Platt nimeltään joka on tuottanut muun muassa Iron Maidenia, AC/DC:ta sekä Motörheadia, joten osaamista oli mukana.

Osaaminen heijastuu levyllä tarttuvasti. Biisit ovat hyviä ja mukana tulee laulettua. Varsinkin Back To Me, New Birth ja Voyager (Look for the Edge) ovat laatukamaa. Jälkimmäinen viittaa jälleen vahvasti kristillisiin arvoihin. MASS:in juttu taisi olla pitää hauskaa, tehdä hyviä biisejä ja ja siinä sivussa hieman muistuttaa mikä on tärkeintä ja laittaa kuulijat ajattelaan syntyjä syviä. Toimiva systeemi minun mielestäni ainakin.

Endless Thoughts ei aikanaan koskaan päässyt LP:lle, vaikka se lähellä sitä olikin ollut. Biisi ei ole käynyt miksauspöydällä, joten se on vähän raa'an kuuloinen verrattuna muihin kappaleisiin, mutta hyvä juttu että se tälle "uudelleenjulkaisulle" pääsi, sillä balladi on ihan kelpo kappale.

Kun New Birth äänitettiin, olivat pojat 18-19 vuotiaita, joten siihen nähden jälki on todella laadukasta. Allekirjoittanut ei ainakaan olisi osannut tuossa iässä tehdä tuollaista materiaalia ja tuskin osaa koskaan. Laulu toimii ja kitarasoolot toimii. Kaikki toimii. Hyvä levy, sanoisin.

Retrospect jatkaa maailman parantamista ja julkaisi vuonna 1988 tehdyn Take You Home -levyn. Take You Home painettiin tietääkseni muutamille CD:lle, ehkä muutamalle kymmenelle tai sadalle, en omista varmaa tietoa, mutta todella harvinainen se oli CD:llä ennen tätä.

Levy ei kauhean paljon uutta tarjoa, ainakaan minulle, sillä vain raidat 2, 3 sekä 7 ovat uusia meikäläiselle. Can't Get Enough sekä Want It Back on ehtaa Massia. Tällä levyllä on myös EP:llä olevat Pedal to the Metal sekä Holy One, kuten myös kokoelmalla. Under the Gun on tällä uudelleenjulkaisulla bonusbiisi, jota ei ollut tuolla alkuperäisellä CD:llä, saati c-kasetilla tai LP:llä. Eli hieman lisäporkkanaa joka maistuu niin raasteena kuin kokonaisenakin. Under the Gun on purkitettu 1994. Biisi alkaa aika kesäleiri fiiliksellä ja kerkesinkin jo "manaamaan" taas näitä "muka bonusbiisejä". Mutta ei hätää, kyllähän siitä hyvä kappale tuli kun jaksaa kuunnella loppuun asti. Biisin kyllä kuitenkin tunnistaa 90-luvulla tehdyksi, on siinä sellainen henki jos vertaa 80-lukuun. Loppuun oli laitettu mehukas soolo. Oikein kiva.

Crack of Dawn on MASS:in ensimmäinen täyspitkä sitten vuoden 1989. Vuonna 2007 miehistöön kuuluvat D´Augusta, D´Itria, Vadala sekä Spagnola. Tyyli on jonkin verran vuosien varrella vaihtunut, mutta aika helposti tästä MASS:in tunnistaa. Varsin yhtä reipasti heviä MASS ei enää tarjoa kuuntelijoilleen, mutta näinhän se tuppaa monesti come backeillä olemaan. Itse odotin enemmän Crack of Dawnilta, kun kuulin sellaisen olevan tulossa, mutta ei anneta sen häiritä ja nautitaan niistä asioista mitä tämä levy tarjoaa. Louisin ääni on säilynyt hyvänä männä vuosina ja se onkin varmasti  suurimpia syitä miksi bändi vielä levyttää. Kovin paljoa Crack of Dawn ei ole korvieni tärykalvoja hellinyt, koska levy ei vain ole niin sanotusti uponnut. Pitää kuitenkin sanoa, että levyllä on omat hetkensä.

Avausraita It’s You on erittäin onnistunut biisi, luultavasti levyn paras. Levyllä välillä kuultava huuliharppu ei oikein toimi minulla.  Best Ones -kokoelmalla olevat Seven Days ja Who Am I löytyvät myös tältä levyltä. Jostain syystä Seven Days on merkitty näistä kahdesta tälle levylle bonus trackiksi, vaikka molemmat ovat siis jo "vanhoja kappaleita". Oikeastaan nämä biisit ja antoivat odottaa, minkälaista meininkiä Crack of Dawn tulee pitämään sisällään, mutta silti sitä halusi odottaa sitä vanhaa kunnon MASS:ia. Levyä kun kuuntelee, tulee väkisin mieleen, että biisit toimisivat ehkäpä livenä paremmin.
Kyllä näissäkin biiseissä paikoin potkua on, mutta
§kokonainen levy aika ei niin hyvillä biiseillä on liikaa.

Empty Soul kuuluu levyn parhaaseen katraaseen. Biisi on aika raskas ja homma toimii. Kitarasooloilla ei kauheasti levyllä mässäillä. Magic Trainillä sellaistakin kuullaan, mutta muuten biisi toimi ollenkaan.  Myös Leaving You on reilu rokkipläjäys ja saa pisteet minulta. Levyn tuomio: ei hyvä, ei tosi huono, kohtuullisen inhimillinen.

Lisätään kalenteriin kolme vuotta ja Sea of Black seurasi Crack of Dawnia. Nyt puhutaan jo sitten vähän paremmasta levystä. Vaikka tälläkään kiekolla ei ihan päästä samanlaiseen tulokseen kuin  Voicesilla tai Take You Homella, niin lähempänä juuria ollaan kuin kolme vuotta sitten ilmestyneellä Crack of Dawnilla.  Kasassa on paljon parempia biisejä, eli sitä paljon puhuttua koukkua löytyy enemmän kuin edelliseltä levyltä. Nyt niitä kitarasoolojakin on viljeltynä enemmän ja huuliharpusta on onnekseni luovuttu. Ei minulla huuliharppua vastaan noin yleisesti ottaen mitään ole, mutta ei se oikein heviin kuulu.

Falling From Grace on levyn niitä reippaimpia kappaleita ja kuuluu myös niihin levyn parhaisiin. Tällä ollaan jo aika lähellä menneitä aikoja. All The Years Gone alkaa akustisella kitaralla, mutta kunhan ensimmäinen kerto lyö päälle, tulee säröt mukaan peliin. Biisi on eräänlainen mielen kohottaja, eli onnistunut kappale on kyseessä. Thru The Rain ei ole mikään varsinainen hitti, mutta on silti melkein parempi biisi kuin mikään edellisellä plätyllä. Tämä toivottavasti antaa jonkinlaista perspektiiviä levyjen tasoerosta.

Coming Home on se biisi joka saa eniten soittoaikaa mieleni taajuuksilla. Onko se sitten levyn paras biisi vai ei, paha sanoa. Saattaahan se sitten ollakin. Kerto on  erittäin miellyttävä. All That I Needed on vähän kuin The Right Side, kitarasoolo on hyvä, mutta biisi ei kokonaisuutena niinkään liikoja tarjoa. More Than A Friend on osastoa herkistely. Siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, laulu on hyvä.

Levyn loppupuolelta löytyvä Justify on mukavan rock kappale. Suhteellisen mureat kitarasoundit ja toimiva kitarasoolo onnistuneen kerron lisäksi vievät biisin levyn parhaimmistoon.

Ashes To Ashes alkaa hämärästi. Ja biisi on muutenkin vähän hämärä, en ole varma onko koko biisissä kertosäettä. No eipä sillä, eihän biiseissä aina ole kertosäettä, mutta skrätsäystä (!) tästä löytyy. Till We Meet Again on rauhallista osastoa, muuta ei sentään herkistelyä. Captain Jack on lyhyt instrumentaali, mielestäni turha sellainen. Mutta turha ei ole levyn nimikkobiisi Sea of Black. Levyn raskain kappale saattaa olla jopa levyn paras, vaikka Coming Home, Justify ja Falling From Grace laittavatkin kovasti hanttiin. Oikeastaan, mitäpä noita biisejä aina rankkaamaan toisten edelle? Hyvän levyn merkkihän on se, että pitää muutamasta biisistä miettiä mikä se paras voisi olla. Se tarkoittaa että levyllä on paljon onnistuneita kappaleita. Se on pääasia. Sellainen levy on Sea of Black.