Majestic Vanguard on melodista poweria työstävä sakki Ruotsista. Vertailukohdaksi tulee ensimmäisenä mieleen tietenkin Narnia. Aikalailla samantyylistä musiikkiahan MV soittaa kuin Narnia. Grimmarkin soittotyylissä vain on hieman enemmän klassisia piirteitä kuin MV:n kitaristin Johan Abelsonin. Bändin juuret juontavat 90-lukuun, jolloin veljekset Andreas Andersson (kas kun ei Anders Andersson) ja Samuel Andersson sekä Daniel Eskilsson pyörivät samoissa porukoissa. Kavereilla oli ajatuksena laittaa soittohommat pyörimään, mutta vasta vuonna 2003 juttu lähti enemmän käyntiin, kun Peter Sigfridsson tuli mukaan laulaa liruttelemaan. Peterillä ei metallilaulamisesta kokemusta ollut, mutta joskushan se on aloitettava. Ja ihan hyvin kaveri kyllä osaa laulaa näissäkin piireissä. Tällöin bändin nimeksi laitettiin Divine Disciples. Divine Disciples teki demon vuonna 2004, jonka perusteella Christian Rivel / Liljegren nappasi bändin Metal Heaveniin. Ilmeisesti Christian on Metal Heavenilla jollakin lailal hommissa, oma Rivel Records kun hänellä ainakin on. Keikkojen tiedossa bändi hommasi toisen kitaristin, Johan Abelsonin joka tällä hetkellä on bändin ainut kepittäjä. Tällöin nimikin muuttui Majestic Vanguardiksi.

Ammattitaitoista sakkia MV:ssa vaikuttaa, mutta levy ei kuitenkaan sisällä mitään ehdotonta hittiä millä bändi erottuisi selvästi muista saman genren orkestereista. Levy on kuitenkin tasokas tekele, ei siellä mitään huonoksi kutsuttavaa ole, mutta ei se tarjoa mitään tajunnanräjäyttävääkään. Laulajalta ainakin itse odottaisin vähän enemmän munaa ja asennetta. Hyvin se vetää, mutta kunnon kiekuntaa ja vähän aggressiivisuutta kaveri kaipaisi. Mielestäni sillä lailla levystä olisi saanut rokimman ja paremman. Mutta sehän on makuasia.

Jos levyllä pitää intro olla, niin voisi se parempikin olla kuin One Journey. Ritari- / narriteemalla mennään. Aika turha. The Great Eternity on levyn parhaita biisejä. Siinä on jätetty aika pinnalle kitaristin sointujen vaihdot. Kuulee tosi hyvin kielistä,  koska kaveri vaihtaa otetta kitarassa. Ehkä tarkoituksella, ehkä ei. Myös Emotions Of A Picture on ihan kelpo kappale. Hyvän kitarasoolon Abelson siinä ainakin heittää. Levyn nimibiisi kuuluu myös parhaimpiin. Siinä on onnistunut kerto. Eikä ne muutkaan kuten sanottua mitään roskaa ole.

Bändin kotisivuilla kun piipahdin, sain selville että laulaja on poistunut porukasta. Ilmeisesti jatkoa on kuitenkin luvassa ja hyvä niin, sillä debyytiksi Beyond the Moon on lupauksia herättävä.