
Waiting For the
Dawn
|
1. Intro (:59)
2. Travel Through Time
(3:57)
3. Beginning (3:41)
4. Lord of Eternity
(4:04)
5. Knowledge and
Wisdom (3:54)
6. Battle of the Gods
(5:05)
7. Beauty Has Come
(4:54)
8. Vizier (4:20)
9. Chosen by Re (7:16)
10. Waiting for the
Dawn (5:20)
11. Arise (6:20)
12. The
Movement of the Nile (2:24)
13. Book of the Dead (4:27)
|
High and Loud 2002
|

|
 Timo Kotipeltohan on muutakin kuin laulaja. Mies on
myös kyvykäs lauluntekijä. Ja asiahan on niin, että
Timo Tolkki teki suunnilleen kaiken Stratovariuksen materiaalin. Joten
missäs Kotipelto omia tuotoksiaan saa purkitettua kuin omalla
soolollaan. Ja oman levy-yhtiön kautta hommat sujuvat mukavasti.
Kotipellon debyytti on teemalevy, joka sijoittuu Egyptiin. Tarinaan en
niinkään ole jaksanut perehtyä, eli en siitä osaa
sen kummemmin sanoa mitään, mutta musiikki on
hyvää. Levyllä ei montaa tylsää biisiä
ole. Ensimmäiset kuusi kappaletta ovat oikein kuunneltavia ja se
on
levylle kuin levylle hyvä saavutus.
Kotipeltohan tietysti on laulajan roolissa, mutta keitäs soittajia
tällä levyllä sitten on? Kitaraa soittavat Mike Romeo,
Roland Grapow sekä Sami Virtanen. Rummuissa Mirka Rantanen ja Gas.
Syntikkaa soittavat Janne Wirman sekä Mikko Harkin. Bassoa joka
raidalla soittaa Jari Kainulainen. Tuttuja nimiä. Mukavaa tietysti
on, että Mikon palveluksiakin Kotipelto pyysi tälle levylle.
Mikko soittaa kiipparit Lord of Eternity- sekä
Arise-biiseissä. Lord of Eternity
onkin kyllä mukavan reipas kappale. Kaiken kaikkiaan Waiting for the
Dawn eroaa Stratovariuksen levyistä sillä, että
Stratovariuksen ollessa power-metallia, on Waiting for the
Dawn enemmän heviä. Knowledge and
Wisdom voisi olla lähimpänä Stratoa.
Kotipelto osaa myös herkemmän puolen, siitä Beauty Has
Come-kappale pitää huolen. Levyn ns. B-puoli ei ihan
vedä vertoja levyn alulle, mutta huonoksi en menisi
niitäkään biisejä haukkumaan. Nimikkobiisi
sieltä erottuu parhaimmaksi, Arise herättää
myös jonkinlaisia viboja.. Ihan hyvin voisin kuvitella senkin
olleen sinkkubiisi. Mutta sitähän se ei ollut. Beginning oli ihan
hyvä valinta sinkuksi. Waiting for the
Dawnista tehtiin tietenkin myös japsi-versio. Japsit saivat biisin
nimeltä Secret Name, mutta tällä kertaa myös me
saimme jotain mitä nousevan auringon jampoilta jäi saamatta: Book of the Dead.
Bookletista ei muuten selviä ketkä kaverukset soittavat
tuossa biisissä. Noh, ei sen väliä, joka tapauksessa
Kotipellon debyytistä on siis markkinoilla kahta versiota. Hae
omasi jo tänään.
|

Coldness
|
1.
Seeds of Sorrow (4:08)
2. Reasons (3:47)
3. Around (5:23)
4. Can You Hear the Sound (3:21)
5. Snowbound (4:34)
6. Journey Back (3:40)
7. Evening´s Fall (3:56)
8. Coldness of My Mind (3:37)
9. Take Me Away (3:31)
10. Here We Are (6:25)
11. Beyond Dreams
(3:36)
12. Vizier (4:51)
|
Century Media 2004
|

|
 Coldness on sitten se Kotipellon seuraava plätty.
Kansikuvasta päätellen Lappajärvellä on
jälleen vietetty tovi jos toinenkin ja haettu ideoita levylle.
Tällä kertaa mukana soittamassa ovat Janne Wirman, Mirka
Rantanen, Jari Kainulainen, Mike Romeo. Uusia kaverita ovat Juhani
Malmberg sekä Antti Wirman.
Egypti on jäänyt kauas taakse. Levy onkin enemmän
pohjalaisen miehen kuuloinen kuin debyytti. Liekö osuutta
asiaan sillä, että Kotipellolla ja Tolkilla oli niitä
kuuluisia ongelmia juuri näihin aikoihin. Oli miten oli, mutta
Coldness on tasaisen vahva paketti. Ehdotonta hittiä ei minun
mielestäni levyllä ole, vaikka Reasons-biisistä
sellaista varmasti yritettiin tehdä. Ja ihan aiheesta, onhan se
hyvä kappale, mutta ei se selkeästi paras biisi ole.
Sanotaan, että Evening´s Fall tai Take Me Away voisi olla
levyn paras biisi. Kotipellon levyillä pidän siitä,
että vaikka kyseessä ei ihan power-metalli olekaan,
viljellään biiseissä kuitenkin myös hienoja
synasooloja. Ja syntikka on vahvasti esillä kautta linjan.
Coldness sisältää myös Reasons-musiikkivideon
sekä The Making Of Coldness -videon. Jälkimmäisellä
keskitytään myös musiikkivideon tekoon. Ja koska omani
on japsi-versio, on levyllä myös raidat 11 ja 12, eli Beyond Dreams sekä Vizier, joka onkin tuttu jo
debyytiltä. Yllättävän hyvin Vizier sopii
tämän levyn tunnelmaan. Siksi se sinne varmaan on laitettukin
bonukseksi. Te
jotka kuolaatte japsi-versiota Beyond Dreamsin takia, sanoisin,
että suotta niin teette. Biisi on ihan perus Kotipeltoa, mutta ei
välttämättä sen vuoksi kannata laittaa euroja
likoon liiaksi. Tosifanit tietysti on asia erikseen. Itselleni
tämä tuli vastaan melko edullisesti, joten päätin
tämän ostaa. Ja tällä kertaa ihan suomalaisesta
levykaupasta, ei ebaysta. Joskus näinkin.
|

Serenity
|
1. Once Upon a Time (3:21)
2. Sleep Well
(4:16)
3. Serenity (3:32)
4. City of
Mysteries (4:20)
5. King Anti-Midas
(4:06)
6. Angel Will Cry
(3:57)
7. After the Rain
(3:54)
8. Mr. Know-it-all
(5:19)
9. Dreams And
Reality (4:27)
10. Last Defender
(8:22)
11. After the Rain (3:28)
|
AFM Records 2007
|

|
 Kotipelto se on vaan aika tuottelias kaveri myös.
Kyseessä on jo miehen kolmas soolo. Tällä kertaa touhu
on enemmän bändimäistä kuin ennen. Promokuvatkin on
pääasiassa bändin kanssa otettuja. Ilmeisesti muutkin
ovat saaneet hieman vaikuttaa lopputulokseen, ei
pelkästään Timo. Ja sehän on hyvän bändin
merkki se. Ja tuohon bändiin kuuluu tällä haavaa: Tuomas
Wäinölä (jota muuten voi bongailla aina silloin
tällöin Ylen Tartu Mikkiin ohjelman hevi-iltoina), Mirka
Rantanen, Janne Wirman sekä Lauri Porra.
Tutusta puustahan tämä Serenity on veistetty. Kotipellolta
tämä kuulostaa vaikka tarjoaisi kermaperunoiden kera. Sleep
Well tuli jonkin verran tutuksi myös muille kuin hevidiggareille
sen ollessa erään suomalaisen "etsivä-elokuvan"
jatko-osan tunnarina. Biisihän on hyvä ja kitarasoolo iskee
erityisesti. Itseasiassa ihan loppupeleissä Sleep Well ja Reasons
ovat aika samanlaisia biisejä. Kertosäkeet voisivat
vaihtaa paikkojaan ja moni ei ihan samassa
silmänräpäyksessä huomaisi mitään.
Nimibiisi on, sanotaanko ihan jees, enemmän minuun kolahtaa City
of
Mysteries. Varsinkin kertsissä on sitä jotain. King
Anti-Midaksen kerto tuo valitettavasti hieman mieleen Knowledge and
Wisdomin. Valitettavasti siksi, että ei ole hyvästä jos
biisit alkavat toistaa itseään (tässä tapauksessa
kyse on kuitenkin Timo tavasta laulaa), mutta kyseessä on niin
pieni asia, että siihen tuskin monikaan törmää.
After the Rain on
levyn balladi, mutta se ei oikein minuun vetoa. Kotipelto on parempi
näissä nopeammissa kappaleissa. Ainakin tällä
levyllä, historiassa jos mennään taaksepäin
muutamia vuosia, tilanne voisi olla jopa toisenlainen. Mr. Know-it-all -biisin kitarariffi
on miehekäs. Sydäntälämmittävän
kasarihenkinen. Eikä biisi itsessäänkään huono
ole. Hienosta kitarasoolosta myös pisteet. Dreams And
Reality -kappaleessa on tiettyä hittibiisin ainesta. Kertosäe
oikein pyytää mukaan laulamaan. Se on hyvä se. Last Defenderistä sen verran
että yksi sen kitarakuvisota biisin loppupuolella tuo mieleen
Stratovariuksen Night Time Eclipsen.
Koska oma
Serenityni on venäjä-painos, on levyllä mukana After the Rain akustisena, Sleep
Wellin musavideo sekä kolmin kappalein taustakuvia. Varsin
viihdyttäviä levyjä Kotipelton on taustajoukkuoineen
saanut aikaan vuosien mittaan. Katsotaan josko mies
kuorokiireiltään ja Stratovariuksen "reinkarnaation"
jälkeen vielä panostaa sooloiluun.
|
|