Waiting For the Dawn
1. Intro (:59)
2. Travel Through Time (3:57)
3. Beginning (3:41)
4. Lord of Eternity (4:04)
5. Knowledge and Wisdom (3:54)
6. Battle of the Gods (5:05)
7. Beauty Has Come (4:54)
8. Vizier (4:20)
9. Chosen by Re (7:16)
10. Waiting for the Dawn (5:20)
11. Arise (6:20)

12. The Movement of the Nile (2:24)
13. Book of the Dead (4:27)
High and Loud 2002


Timo Kotipeltohan on muutakin kuin laulaja. Mies on myös kyvykäs lauluntekijä. Ja asiahan on niin, että Timo Tolkki teki suunnilleen kaiken Stratovariuksen materiaalin. Joten missäs Kotipelto omia tuotoksiaan saa purkitettua kuin omalla soolollaan. Ja oman levy-yhtiön kautta hommat sujuvat mukavasti.

Kotipellon debyytti on teemalevy, joka sijoittuu Egyptiin. Tarinaan en niinkään ole jaksanut perehtyä, eli en siitä osaa sen kummemmin sanoa mitään, mutta musiikki on hyvää. Levyllä ei montaa tylsää biisiä ole. Ensimmäiset kuusi kappaletta ovat oikein kuunneltavia ja se on levylle kuin levylle hyvä saavutus. 

Kotipeltohan tietysti on laulajan roolissa, mutta keitäs soittajia tällä levyllä sitten on? Kitaraa soittavat Mike Romeo, Roland Grapow sekä Sami Virtanen. Rummuissa Mirka Rantanen ja Gas. Syntikkaa soittavat Janne Wirman sekä Mikko Harkin. Bassoa joka raidalla soittaa Jari Kainulainen. Tuttuja nimiä. Mukavaa tietysti on, että Mikon palveluksiakin Kotipelto pyysi tälle levylle. Mikko soittaa kiipparit Lord of Eternity- sekä  Arise-biiseissä. Lord of Eternity onkin kyllä mukavan reipas kappale.  Kaiken kaikkiaan Waiting for the Dawn eroaa Stratovariuksen levyistä sillä, että Stratovariuksen ollessa power-metallia, on Waiting for the Dawn enemmän heviä. Knowledge and Wisdom voisi olla lähimpänä Stratoa.

Kotipelto osaa myös herkemmän puolen, siitä Beauty Has Come-kappale pitää huolen. Levyn ns. B-puoli ei ihan vedä vertoja levyn alulle, mutta huonoksi en menisi niitäkään biisejä haukkumaan. Nimikkobiisi sieltä erottuu parhaimmaksi, Arise herättää myös jonkinlaisia viboja.. Ihan hyvin voisin kuvitella senkin olleen sinkkubiisi. Mutta sitähän se ei ollut. Beginning oli ihan hyvä valinta sinkuksi. Waiting for the Dawnista tehtiin tietenkin myös japsi-versio. Japsit saivat biisin nimeltä Secret Name, mutta tällä kertaa myös me saimme jotain mitä nousevan auringon jampoilta jäi saamatta: Book of the Dead. Bookletista ei muuten selviä ketkä kaverukset soittavat tuossa biisissä. Noh, ei sen väliä, joka tapauksessa Kotipellon debyytistä on siis markkinoilla kahta versiota. Hae omasi jo tänään.


Coldness
1. Seeds of Sorrow (4:08)
2. Reasons (3:47)
3. Around (5:23)
4. Can You Hear the Sound (3:21)
5. Snowbound (4:34)
6. Journey Back (3:40)
7. Evening´s Fall (3:56)
8. Coldness of My Mind (3:37)
9. Take Me Away (3:31)
10. Here We Are (6:25)
11. Beyond Dreams (3:36)
12. Vizier (4:51)
Century Media 2004


Coldness on sitten se Kotipellon seuraava plätty. Kansikuvasta päätellen Lappajärvellä on jälleen vietetty tovi jos toinenkin ja haettu ideoita levylle. Tällä kertaa mukana soittamassa ovat Janne Wirman, Mirka Rantanen, Jari Kainulainen, Mike Romeo. Uusia kaverita ovat Juhani Malmberg sekä Antti Wirman.

Egypti on jäänyt kauas taakse. Levy onkin enemmän pohjalaisen miehen kuuloinen kuin debyytti.  Liekö osuutta asiaan sillä, että Kotipellolla ja Tolkilla oli niitä kuuluisia ongelmia juuri näihin aikoihin. Oli miten oli, mutta Coldness on tasaisen vahva paketti. Ehdotonta hittiä ei minun mielestäni levyllä ole, vaikka Reasons-biisistä sellaista varmasti yritettiin tehdä. Ja ihan aiheesta, onhan se hyvä kappale, mutta ei se selkeästi paras biisi ole. Sanotaan, että Evening´s Fall tai Take Me Away voisi olla levyn paras biisi. Kotipellon levyillä pidän siitä, että vaikka kyseessä ei ihan power-metalli olekaan, viljellään biiseissä kuitenkin myös hienoja synasooloja. Ja syntikka on vahvasti esillä kautta linjan.

Coldness sisältää myös Reasons-musiikkivideon sekä The Making Of Coldness -videon. Jälkimmäisellä keskitytään myös musiikkivideon tekoon. Ja koska omani on japsi-versio, on levyllä myös raidat 11 ja 12, eli Beyond Dreams sekä Vizier, joka onkin tuttu jo debyytiltä. Yllättävän hyvin Vizier sopii tämän levyn tunnelmaan. Siksi se sinne varmaan on laitettukin bonukseksi.  Te jotka kuolaatte japsi-versiota Beyond Dreamsin takia, sanoisin, että suotta niin teette. Biisi on ihan perus Kotipeltoa, mutta ei välttämättä sen vuoksi kannata laittaa euroja likoon liiaksi. Tosifanit tietysti on asia erikseen. Itselleni tämä tuli vastaan melko edullisesti, joten päätin tämän ostaa. Ja tällä kertaa ihan suomalaisesta levykaupasta, ei ebaysta. Joskus näinkin.


Serenity
1. Once Upon a Time (3:21)
2. Sleep Well (4:16)
3. Serenity (3:32)
4. City of Mysteries (4:20)
5. King Anti-Midas (4:06)
6. Angel Will Cry (3:57)
7. After the Rain (3:54)
8. Mr. Know-it-all (5:19)
9. Dreams And Reality (4:27)
10. Last Defender (8:22)
11. After the Rain (3:28)
AFM Records 2007


Kotipelto se on vaan aika tuottelias kaveri myös. Kyseessä on jo miehen kolmas soolo. Tällä kertaa touhu on enemmän bändimäistä kuin ennen. Promokuvatkin on pääasiassa bändin kanssa otettuja. Ilmeisesti muutkin ovat saaneet hieman vaikuttaa lopputulokseen, ei pelkästään Timo. Ja sehän on hyvän bändin merkki se. Ja tuohon bändiin kuuluu tällä haavaa: Tuomas Wäinölä (jota muuten voi bongailla aina silloin tällöin Ylen Tartu Mikkiin ohjelman hevi-iltoina), Mirka Rantanen, Janne Wirman sekä Lauri Porra.

Tutusta puustahan tämä Serenity on veistetty. Kotipellolta tämä kuulostaa vaikka tarjoaisi kermaperunoiden kera. Sleep Well tuli jonkin verran tutuksi myös muille kuin hevidiggareille sen ollessa erään suomalaisen "etsivä-elokuvan" jatko-osan tunnarina. Biisihän on hyvä ja kitarasoolo iskee erityisesti. Itseasiassa ihan loppupeleissä Sleep Well ja Reasons ovat aika samanlaisia biisejä.  Kertosäkeet voisivat vaihtaa paikkojaan ja moni ei ihan samassa silmänräpäyksessä huomaisi mitään. Nimibiisi on, sanotaanko ihan jees, enemmän minuun kolahtaa City of Mysteries. Varsinkin kertsissä on sitä jotain.  King Anti-Midaksen kerto tuo valitettavasti hieman mieleen Knowledge and Wisdomin. Valitettavasti siksi, että ei ole hyvästä jos biisit alkavat toistaa itseään (tässä tapauksessa kyse on kuitenkin Timo tavasta laulaa), mutta kyseessä on niin pieni asia, että siihen tuskin monikaan törmää.

After the Rain on levyn balladi, mutta se ei oikein minuun vetoa. Kotipelto on parempi näissä nopeammissa kappaleissa.  Ainakin tällä levyllä, historiassa jos mennään taaksepäin muutamia vuosia, tilanne voisi olla jopa toisenlainen. Mr. Know-it-all -biisin kitarariffi on miehekäs. Sydäntälämmittävän kasarihenkinen. Eikä biisi itsessäänkään huono ole. Hienosta kitarasoolosta myös pisteet. Dreams And Reality -kappaleessa on tiettyä hittibiisin ainesta. Kertosäe oikein pyytää mukaan laulamaan. Se on hyvä se. Last Defenderistä sen verran että yksi sen kitarakuvisota biisin loppupuolella tuo mieleen Stratovariuksen Night Time Eclipsen.

Koska oma Serenityni on venäjä-painos, on levyllä  mukana After the Rain akustisena, Sleep Wellin musavideo sekä kolmin kappalein taustakuvia. Varsin viihdyttäviä levyjä Kotipelton on taustajoukkuoineen saanut aikaan vuosien mittaan. Katsotaan josko mies kuorokiireiltään ja Stratovariuksen "reinkarnaation" jälkeen vielä panostaa sooloiluun.  

Kotipelto-sinkut löydät täältä.