levyhylly.com

Stand In Line	1. Stand In Line (4:33)
Relativity Records 1989

On minulla sentään jotain Impellitteriä kultaiselta 80-luvulta, kun Stand In Line ja Black Album ovat minulla uusintapainoksia. En edes tiennyt, että Stand In Line -sinkku on olemassa, mutta niin vain tämä tuli eBayssä vastaan. Huutosummaksi tuli 0,99 amerikan senttiä, joten aika halvalla tämä tuli.

s/t	1. Lost in the Rain (2:57) 2. Play With Fire (3:20) 3. Burning (3:05) 4. I'll Be Searching (3:55)
Lonely Planet Prod. 1999

Impellitterin ensimmäinen, Black Albumiksikin kutsuttu tuotos on neljän biisin EP vuodelta 1987. Omani on uusintapainos Herran vuodelta 1999. Meno on raakaa, mutta reilua. Bändillä ei ollut liiemmälti pätäkkää panostaa levyntekoon alkuaikoina, joten soundit ovat hieman raa'at, joka ei kuitenkaan häiritse allekirjoittanutta. Itseasiassa on mukava kuunnella välillä "aidolta" kuulostavaa musiikkia, jossa kunnon meininki, veikeät kitarasoolot ja nostalgiaa tihkuvat vokaalit korvaavat ns. tuotetun, modernin soundin. Vokaalit muuten hoitaa Rob Rock, joka ei seuraavassa Impellitterin levyssä sitten ollutkaan mukana laulelemassa. Chris Impellitteriä on monesti verrattu Yngwie Malmsteeniin ja kait voisi sanoa että ihan syystä. Itse en kuitenkaan osaa niin hienoa vertailua tehdä, kun en tuota Ynkän tuotantoa omista, mutta joka tapauksessa kovemman luokan kitarasankarista voimme puhua, kun puhumme Chris Impellitteristä. Kolme ekaa raitaa ovat aika näpsäkkää Imppiä, neljäs on niin perus Impellitteri-veto, että..

Stand in Line	1. Stand In Line (4:34) 2. Since You've Been Gone (3:58) 3. Secret Lover (3:27) 4. Somewhere Over the Rainbow (5:22) 5. Tonight I Fly (3:52) 6. White & Perfect (4:23) 7. Leviathan (3:51) 8. Goodnight & Good-bye (3:12) 9. Playing With Fire (2:40)
Lonely Planet Prod. 1999

Impellitterin ensimmäinen täyspitkä tehtiin vuonna 1988, jolloin itse olin jo viisi vuotias pojankloppi. Chris Impellitterin omien sanojensa mukaan Stand In Linesta tehtiin hieman kevyempää kamaa tarkoituksena pärjätä MTV:llä. Levy äänitettiin jälleen piukalla budjetilla, mutta onhan tämä "paremman" kuuloista kuin Black Album.

Herra Impellitteri kertoo bookletin mukaan (uusintapainoksen kun kerran omistan) keskittyneensä bändiin enemmän ryhmänä kuin pelkkänä kitaristina ottaen vastaan muiden ideoita kuinka pitäisi soittaa tietyissä kohdissa. Jutussa hän vielä korostaa, ettei levyn kitaroinnit ole "häntä itseään" tai miltä Impellitterin pitäisi kuulostaa. Niin, voisiko johtua esim. siitä että "tartu mikkiin" komennon sai Graham Bonnet Rob Rockin sijaan. Onhan nämä makuasioita, mutta kyllähän Impellitteri ja Rob Rock ovat yhtä. Mutta jotenkin olisi vaikea kuvitella Robin laulavan tätä levyä. Hyvin Bonnet vetää, ei siinä mitään. Impellitteriin minut muuten tutustutti ammoisina aikoina muuan Hemppa S. Enpä olisi silloin arvannut, että jään tähän bändiin näin kovaa koukkuun. Nykyään kaverini taitaa kuunnella pelkkää jazzia tai jotain ihme bluesia..

Since You've Been Gone on Rainbow-cover. Graham Bonnet lauloi Rainbow:ssa 80-luvun alussa ja Since You've Been Gone oli juuri siltä Bonnetin aikakaudelta, joten siinä selitystä miksi Rainbow:n kappale on tällä levyllä. Biisi toimii hyvin myös tällä levyllä. Alkuperäistä hieman rokimpi versio on tietysti kyseessä, koska Impellitteri on kitarassa. Somewhere Over the Rainbow on tuttu kappale monille. Kyseessä on instrumentaali ja varsin onnistunut versiohan tämä on. Eli kaiken kaikkiaan Stand in Line sisältää seitsemän Impellitterin omaa sävellystä.

Complete Tokyo Daze 1988	1. Stand in Line (6:08) 2. Tonight I Fly (3:58) 3. Leviathan (4:19) 4. All Night Long (3:46) 5. Secret Lover (3:43) 6. Somewhere Over the Rainbow (2:45) 7. Good Night & Goodbye (3:39) 8. Since You're Been Gone (3:49)	9. Stand in Line (5:53) 10. Tonight I Fly (4:31) 11. Leviathan (4:27) 12. All Night Long (4:20) 13. Secret Lover (3:52) 14. Somewhere Over the Rainbow (3:17) 15. Good Night & Goodbye (3:47) 16. Since You're Been Gone (3:51)
Jailbait Records

Tämä taitaa olla Impellitterin varhaisin bootleg. Raidat 1 - 8 on äänitetty Tokyo Domessa 24.7.1988 ja raidat 9 - 16 Power Stationissa samana vuonna 17.7. Eli kyse on siis kahdesta samanlaisesta Japanin keikasta, jotka on tallennettu CD:lle. Levyllä on yhteensä 25 raitaa, joista loput yhdeksän on about puolen minuutin soolon pätkiä, joissa Chris näyttää japseille, kuinka kitaralla kepitetään ihan oikeesti. Nämä raidat on äänitetty 26.7.1988 Guitar Seminaarissa, Tokiossa.

Soundit nyt ei ole ihan se, miksi tämän ostin. Lähinnä keräilyharvinaisuutena tämä on kiva omistaa. Tämän kuunneltua tulee muuten aika selväksi, että Stand In Linen aikoihin bändi ei juuri kristillisellä aatteella biisejään vetänyt. Graham Bonnet ainakin spiikkaa Secret Loverin näin: This is about drinking and this is called Secret Lover. Mutta voihan olla että olen ymmärtänyt jotain väärin.

Grind & Bear it	1. When the Well Runs Dry (3:58) 2. Ball and Chain (3:29) 3. Wake Up Sally (5:24) 4. Power of Love (4:17) 5. Under the Gun (4:02) 6. Endless Nights (4:21) 7. City's on Fire (4:37) 8. Grin & Bear It (4:27) 9. Dance (4:50)
Victor 1992

Toisella täyspitkällä mukana onkin jo Rob Rock. Muistan kun tämän tilasin. Odotin kuumasta kosteana kiihkeää Impellitteri kokemusta, mutta tämä olikin aika lailla löysähkö levy. Hieman sellainen groovaava. Kansikuva, joka on muuten aika brutaali, antoi ehkä odottaa jotain muuta. Vuosien saatossa olen oppinut pitämään tästä kyllä enemmän. Ball and Chain on kyllä yksi Impellitterin parhaimmin kirjoitetuista biiseistä. Power of Love on taas enemmän tuttua Imppiä. Grind & Bear it -levyllä Rob Rock otti jälleen laulajan hommat kontolleen. Omani on Korea-versio.

Victim of the System	1. Victim of the System (3:26) 2. Visual Prisoner (3:58) 3. Glory (1:49) 4. Cross to Bear (5:01) 5. The Young & the Ruthless (3:36)
Victor 1993

Victim of the System tarjoaa vähän kaikkea, vaikka sisältääkin vain 5 raitaa. Eka raita on tyypillistä Impellitteriä: menevä biisi, jossa tuttua sooloilua ja hyvää tulkintaa tältä kristillisen metallin kultakurkulta. Toinen raita on aika perus Imppiä myös, mutta Glory onkin sitten nopsakka instrumentaali. Cross to Bear taas on rauhallinen, melkein jopa mahtipontinen sävellys. The Young & the Ruthless kuitenkin on syy, miksi tämä kannattaa omistaa. Kerta kaikkiaan loistava biisi. Hieno kertosäe, jota ei lauleta puhki biisin aikana. Se varmaan tekeekin biisistä sellaisen, jota mielellään laittaa soimaan uudelleen ja uudelleen. Itseasiassa Chris ja Rob kertovat bookletissä tarkemmin joka biisistä, mutta en minä jaksa niitä tänne kirjoitella. Ostakaa, kuunnelkaa, lukekaa ja nauttikaa hyvät ihmiset.

Answer to the Master	1. The Future is Black (3:42) 2. Fly Away (4:03) 3. Warrior (4:04) 4. I'll Wait (5:09) 5. Hold the Line (4:01) 6. Something's Wrong with the World Today (3:44) 7. Answer to the Master (3:25) 8. Hungry Days (3:10) 9. The King is Rising (3:33)
Victor 1994

Pitkän metsästyksen jälkeen sain tämän hommattua metalliunionin sivuilta. Pettymys tämä oli siinä mielessä, että sanoja ei vihkosesta löydy. Nimittäin jos ekan biisin nimi on The Future is Black, niin onpa se bookletkin sitten kyllä musta. Siellä kun ei ole mitään muuta kuin mustaa väriä. Katotaan jos joskus hommaisi kunnon version tästä jos joskus saisi halvalla jostain. Musiikillisesti tämä ei kuitenkaan ole lähelläkään pettymystä. Sanoisin, että levy on tasaisen loistava. Ja kun biisitkin on aika lyhkäisiä ja kun niitä on vain yhdeksän, ei levyn kokonaispituus tule kovinkaan pitkäksi. Tästähän taas seuraa, että levy on tiukka paketti, jonka kuuntelee mielellään kokonaan skippailematta biisejä. Tämä on oikeastaan eka kokopitkä, joka kuulostaa ihan normi Impellitteriltä, siis kitarapainotteista jenkkiheviä hienoilla sooloilla ja vokaaleilla. Warrior on legenda biisi. Se taitaa olla mulla neljällä eri levyllä: tällä, Victim of the systemin euro-versiolla, Rob Rockin Holy Hellillä ja Driverilla. Hyvää biisiä on helppo käyttää.

Screaming Symphony	1. Father Forgive Them (3:28) 2. I'll Be With You (3:39) 3. Walk Away (4:04) 4. Kingdom of Light (4:09) 5. Countdown to the Revolution (3:58) 6. 17th Century Chicken Pickin' (2:29) 7. Rat Race (4:11) 8. For Your Love (4:21) 9. You Are The Fire (2:43)
Victor 1996

Omistin Screaming Symphonyn jo Crunchin tuplalevyllä, mutta sain huudettua tämän aika halvalla eBaystä, joten tässä tämä nyt sitten on. Ja pitäähän tämä japsiversio omistaa, se oli vain ajan kysymys koska tämän hommaan. Levyn takakannessa lukee "digital remix". Jos asia näin on niin sittenhän tämä on "pakkohankinta". Ja kyllä kitara ehkä hiukan mureammalta kuulostaakin, siis verrattuna tuohon euroversioon. Levy on kyllä vahva paketti. Rob Rock ja Chris Impellitteri muodostivat aikanaan tosi kovan kaksikon. Jenkkiläisittäin sanottuna kaverit jättivät ison jalanjäljen kristilliseen heavy-sceneen vaikka ikävä kyllä bändi ei koskaan oikein saanut ansaitsemaansa arvostusta juurikaan siellä Amerikassa. Japanissa ja muualla nimi Impellitteri on jo enemmän tuttu.

Screaming In the East

1996

1. Overture
2. Visual Prison (7:39)
3. The King Is Rising (4:10)
4. Countdown To the Revolution (4:28)
5. Rat Race (4:29)
6. For Your Love (5:33)
7. Father Forgive Them (3:59)
8. Stand In Line (5:41)
9. Screaming Symphony (7:49)
10. I'll Be With You (4:18)
11. Hungry Days (3:25)
12. Drums Solo (7:50)
13. The Young & the Ruthless (3:46)

1. Fly Away (5:12)
2. Victim Of the System (4:47)
3. Burning (4:35)
4. Lost In the Rain (4:47)
5. Deep Purple & Rainbow Medley (2:55)
6. Highway Star (9:52)

ENCORE
7. Answer To the Master (3:36)
8. Walk Away (5:52)

SPECIAL BONUS TRACK
9. Overture
10. Visual Prison (7:27)
11. The King Is Rising (3:50)

Bootlegiä pukkaa Japanin maasta. Levyistä on vaikea saada mitään tietoja irti. Julkaisijaporukastakaan en ole varma. Takakannessa lukee "Ultimate sound quality like a soundboard" ja "Special bonus tracks are real soundboard". Onko Soundboard sitten tekijä? Cd-levyissä on painettuna taas NJBCD-001 ja NJBCD-002. Olisiko NJB sitten kuitenkin oikea vastaus. JB voisi liittyä Jailbait Recordsiin, joka heitti ilmoille Complete Tokyo Dazen. N-kirjain sitten sekottaa hieman tuota päättelyä. Pikkuasia, mutta jos jollain on parempaa tietoa, niin lähetä toki infoa.

Vuodesta, nimestä ja biisilistasta voi päätellä, että Screaming Symphonyn Japani-kiertueelta tämä on äänitetty. Kyllä Rob Rock myös spiikkaa levyllä "Let's play a few songs from Screaming Symphony", joten asia on siltä osin varma. Overture ja Visual Prison ovat yksi ja sama raita, mutta koska takakannessa biisit eritellään, niin eritellään ne täälläkin. Overturen osuus avausraidasta on 3:27.

Äänenlaatu ei tietenkään ole studiolevyn tasoa, mutta kuunneltava, kunhan harvakseltaan soittaa. Onhan näissä liveäänityksissä aina jotain, mitä ei studiolevyiltä löydä, esim. Screaming Symphony, joka on melkein kahdeksan minuuttinen instrumentaali. Sama kappale löytyy kyllä Live! Fast! Loud! -levyltä, mutta siinä se on jonkin verran lyhyempi. Jos jotain pitää vielä levystä kertoa niin kerrotaan tähän loppuun seuraavia välttämättömiä tietoja:

Hungry Days- ja Fly Away-biiseissä on mukana myös syntikka, jota ei levyllä kuule
The Young & the Ruthlessin alku on aika hilpeää kuunneltavaa, mutta biisi on hyvä, siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka Rob Rockin kireähköt nahkahousut voilla sivelisikin..??! (tossa nyt ei ollut mitään tolkkua..)
I'll Be With You- ja Victim Of the System biiseissä japanilainen nuoriso juttelee niitä näitä taustalla
Stand In Linen alun tuomiokellot soivat minuutin ja seitsemän sekuntia
Rumpusoolo on ehkä melko pitkä, jonka lopuksi Rob heittää muutaman ajatuksen Japaniksi
Highway Star kestää oikeasti kuusi minuuttia ja kuusi sekuntia

Fuel For the Fire	1. Fuel For the Fire (4:27) 2. Stand Or Fall (4:37) 3. Paradise (6:01) 4. Tears In the Eyes of the World (3:11)
Victor 1997

Jälleen saa sanoa, että pitkän metsästyksen jälkeen sain tämän hommattua. Tosin tästä piti maksaa postikuluineen karvan verran yli 20 euroa, mutta kyllä se kannattaa, vai kannattaako? Fuel For the Fire -EP on lohkaistu Eye of the Hurricane -levyltä. EP:llä on neljä biisiä (periaatteessa tätä voisi kutsua myös singleksi, sillä tämä on slim-case -kotelossa), joista raidat yksi ja kolme ovat Eye of the Hurricane- levyllä. Raitoja kaksi ja neljä ei löydy mistään muualta kuin tältä EP:ltä. Ja nämä kaksi biisiä, Stand Or Fall ja Tears In the Eyes of the World ovat ehtaa Impellitteriä, joten tämä on pakkohankinta Impellitteri-fanaatikolle. Näistä kahdesta paremmaksi sanoisin Stand Or Fall:in, jossa on hyvinkin tarttuva kertosäe. Itseasiassa Impellitteri on julkaissut viisi kappaletta Japanin markkinoille, joita ei muualta löydy: kaksi edellä mainittua, Victim of the System -EP:ltä The Young & the Ruthless sekä Faster Than the Speed Of Light -kokoelmalta löytyvät Anti Social Disease ja Cyberflesh.

Eye of the Hurricane	1. Eye of the Hurricane (4:31) 2. Shed Your Blood (3:23) 3. Fuel for the Fire (4:25) 4. Race Into the Light (2:02) 5. Bleed in Silence (4:11) 6. Master of Disguise (4:38) 7. On and On (3:24) 8. Everything Is You (4:57) 9. Kingdom Fighter (4:08) 10. Halloween (2:36) 11. Paradise (6:02)	1. Warrior (4:01) 2. Fly Away (4:02) 3. Glory (1:49) 4. Hold the Line (3:58) 5. Victim of the System (3:26)
Dream Catcher 1998

Eye of the Hurricane on loistava levy. Kaikki tässä levyssä loksahtaa kohdilleen. Biisintekotaitoa Chris Impellitteriltä kyllä löytyy. Jotkut ehkä ovat joskus kritisoineet Chris Impellitterin biisejä liian samankaltaisiksi ja soolotkin lähtevät aina sillä samalla tavalla. Minun mielestäni biisit voivat joskus olla vähän kuin samasta puusta veistettyjä, mutta kaikki ovat aivan uniikkeja tapauksiaan. Eivät ole alkaneet toistaa itseään, siis minulle. Sooloissa sama juttu siten, että monesti alku on saman kuuloinen, mutta soolosta kehittyy kyllä sitten ihan omanlaisensa. Niitä vain pitää kuunnella sen verran paljon, että erottaa missä mennään. Ja kepittäjästä vielä sen verran, että kun kerran mies osaa soittaa, niin annetaan miehen soittaa! Tälle levylle eksyi jopa kaksi rauhallisempaa biisiä (On and On ja Paradise). Sehän on jo aika paljon Impellitterin levyksi. Raidat 4 ja 10 ovat instrumentaaleja. Muut biisit ovat sitten enemmän tai vähemmän tuttua Imppiä. Ja Master of Disguise niistä ehkäpä se kaikkein paras. Ja tapansa mukaan Rob Rock loistaa.

Tämä versio sisältää myös Victim of the System -ep:n omalla CD:llään, mutta tämä on euroversio, ei siis japsiversio, jossa on eri biisilista. Ainoastaan Glory ja Victim of the System ovat samat raidat.

Live! Fast! Loud!	1. Overture (3:17) 2. Visual Prison (4:19) 3. I'll Be With You (4:12) 4. Victim of the System (4:10) 5. Walk Away (5:31) 6. Stand in Line (4:40) 7. Countdown to the Revolution (3:57) 8. Screaming Symphony (6:56)	9. Burning (4:29) 10. Lost in the Rain (3:09) 11. For Your Love (5:29) 12. Over the Rainbow (5:43) 13. Warrior (4:10) 14. Highway Star (6:25) 15. Meet the Band (3:20) 16. The King is Rising (3:48)
N.E.ME. 1998

Live! Fast! Loud! on Japanin '95 ja '96 -kiertueiden tallenteista koottu bootleg. Tämä ei ole virallinen livelevy, jonka bändi olisi tehnyt/tuottanut. N.E.ME. on vain koonnut kasaan erillisistä bootlegeistä olevia biisejä ja laittanut ne samalle CD:lle. Äänenlaatu ei pääse olemaan huippulaatua, mutta ei se estä levyn tarjoamasta live-fiiliksestä, jonka se kuunneltaessa antaa. Ei tämä nyt mahdottoman usein soittimessa pyöri, mutta minähän olenkin Impellitteri keräilijä.

Crunch	1. Beware of the Devil (3:54) 2. Turn of the Century (4:33) 3. Speed Demon (3:19) 4. Wake Me Up (4:56) 5. Spanish Fire (3:33) 6. Slay the Dragon (4:39) 7. Wasted Earth (4:15) 8. Forever Yours (4:30) 9. Texas Nuclear Boogie (3:00) 10. Fear No Evil (3:48)
Victor 2000

Kumpi on nopeampi, Chris Impellitterin soolo vai laiturin kupeesta lähtöä ottava hauki? Crunch taitaa olla Impellitterin rankin levy tähän asti. Hienoja biisejä kaikki. Ostin tämän ihan sen takia, koska tässä japsi-versiossa on Forever Yours ja Texas Nuclear Boogie, joita ei ole euro-Crunchilla.

Jännä juttu kun on omistanut euro-version kauan ja myöhemmin japsi-version osti sitten myöhemmin, niin biisijärjestys muuttui ja sitä odottaa jotain muuta biisiä kuin sieltä tuleekaan. Tottumiskysymys.

Jos minun pitäisi soittaa jotain Impellitterin levyä jollekin, joka ei ole Impellitteriä vielä kuullut, soittaisin ehkä juuri tätä levyä. En tiedä onko tämä heidän paras levy, mutta tämä on mielestäni niin Impellitteriä, kuin voi olla. Jos tajusit tuosta jotain, niin onneksi olkoon.. Ja vastaus on: riippuu hauesta.

Crunch	1. Beware of the Devil (3:54) 2. Slay the Dragon (4:39) 3. Wasted Earth (4:15) 4. Freak Show (5:06) 5. Wake Me Up (4:56) 6. Fear No Evil (3:48) 7. Spanish Fire (3:33) 8. Turn of the Century (4:33) 9. Speed Demon (3:19)	1. Father Forgive Them (3:28) 2. I'll Be With You (3:39) 3. Walk Away (4:04) 4. Kingdom of Light (4:09) 5. Countdown to the Revolution (3:58) 6. 17th Century Chicken Pickin' (2:29) 7. Rat Race (4:11) 8. For Your Love (4:21) 9. You Are The Fire (2:43)
Dream Catcher 2000

Tupla CD, jossa paljon rumemmat kannet kuin japseilla. Sisältää Crunchin euro-version ja Screaming Symphonyn. Crunch sisältää biisin Freak Show, jota ei ole japsi-versiossa, joten tämä on siis jo aivan passeli syy omistaa Crunchin euro-versio. Minulle suurempi syy on kuitenkin Screaming Symphony. Aika lailla samanlainen levy kuin Crunch. Ehkä sekin vaikuttaa, kun aikoinaan ostin tämän/nämä, niin oli vaikea muistaa mikä biisi kuului kummallekin levylle. Kävi vähän niin, että kuunteli yhtä 18 biisin levyä.

Impellitterihän kun on aika kitaravetoista, niin syntikka jää vähemmälle huomiolle. Joskus siellä täällä kuulee syntikan. Olisihan sitä toisaalta voinut enemmänkin mukaan sekoittaa, mutta tämä nyt ei ole sellaista perus europoweria, johon kuuluu syntikka. Ehkäpä Impellitteri haluaa vain täydentää musiikkiaan syntikalla sopivissa määrin. Ja sovitaan, että tämä käy meille kaikille. Aiemmin kun sanoin, että jotkin biisit voivat kuulostaa samalta, niin tällä tuplalevyllä sen huomaa kyllä aika hyvin kun kuuntelee Speed Demonin, I'll Be With Youn, Rat Racen ja You Are The Firen alut. Koittakaapa. No, kyllä niistä sitten muodostuu aivan omat biisinsä.

System X	1. Rock and Roll Heroes (4:38) 2. Perfect Crime (4:23) 3. End of the World (5:05) 4. She's a Nighttime Lover (4:30) 5. Slow Kill (4:57) 6. Why Do They Do That (3:53) 7. United We Stand (3:04) 8. Gotta Get Home (3:20) 9. What Kind of Sanity (3:26) 10. Falling in Love With a Stranger (3:34)
Steamhammer 2002

System X:ään hyppää mukaan pitkän tauon jälkeen Graham Bonnet. Rob Rock lähti Crunchin jälkeen bändistä soolouralle. Aikoinaan sitä harmittelin, mutta niin hienosti mies pärjää "omillaan", että nyt yhdestä hienosta bändistä tulikin kaksi hyvää musiikkia tekevää kokoonpanoa. Sanoitukset eivät ole enää niin kristilliset Rob Rockin lähtiessä bändistä, mutta menoahan se ei haittaa. Sanoituksissa on kyllä silti pointtia, Bonnet vain laulaa ne "päin näköä" -mentaliteetilla. Jos muuten vertaa tätä kuvaa Stand In Linen aikaiseen kuvaan, niin mikä on pysynyt muodissa? Vastaus: No tietenkin Chrisin ote kitarasta, mitäs muuta luulitte? ;)

System X on kaikin puolin hyvä levy. Koukkua löytyy ja soolot soivat edelleen hienosti. Jos joku pitää Impellitteristä, mutta ei halua tätä ostaa/kuunnella, koska Rob Rock ei vaikuta enää bändissä, niin mikäs siinä. Minulle tämä on kuitenkin ehtaa Impellitteriä, eikä tämä häpeä muiden Impellitterin tuotosten rinnalla. Falling in Love With a Strangerissa on huippu riffi ja She's a Nighttime Lover on muuten vain killeri! Omistan System X:stä vielä saksalaisen promo tarkoitukseen tehdyn slimcasen, jossa on sama kansikuva, samat biisit kokonaisuudessaan samassa järjestyksessä. On siellä onneksi ihan mukava bio bändistä ja albumista.

The Very Best of Impellitteri: Faster Than the Speed of Light	1. Freakshow (5:16) 2. Victim Of The System (3:26) 3. Beware Of The Devil (3:54) 4. Rock & Roll Heroes (4:39) 5. Perfect Crime (4:23) 6. Spanish Fire (3:34) 7. Rat Race (4:12) 8. Warrior (4:02) 9. Cross The Bear (5:01) 10. Stand In Line (4:35)	11. Where The Well Runs Dry (3:58) 12. Power Of Love (4:17) 13. Shed Your Blood (3:25) 14. 17th Century Chicken Pickin’ (2:31) 15. Hungry Days (3:09) 16. Lost In The Rain (2:57) 17. Anti Social Disease (3:39) 18. Texas Nuclear Boogie (2:59) 19. Cyberflesh (3:32)
Victor 2002

Impellitterin kokoelma on julkaistu vain Japanissa ja tämä tapahtui vuonna 2002, joten levyllä on kappaleita aina Black Albumista System X:ää myöden. Ainut CD, jonka kappaleita ei kokoelmaan mahtunut on Fuel For the Fire EP. EP:llä ei tietenkään ole kuin neljä kappaletta joista kaksi muualla julkaisemattomia, mutta Victim Of the System EP:ltä on kuitenkin revitty irti jopa kaksi kappaletta; Victim Of The System ja Cross The Bear.

Kokoelmalla on kolme ns. uutta kappaletta; Freakshow, Anti-Social Disease sekä Cyberflesh. Freakshow löytyy Crunchin euro-versiolta, joten se ei ollut minulle uusi tapaus. Anti Social Diseasessa vokaalit hoitaa Graham Bonnet, joten sen täytyy olla System X:n nauhoituksista. Cyberflesh taas on Crunch-aikakaudelta ja vokaalit siinä hoitaa tietenkin Rob Rock. Anti Social Disease on hyvä ja menevä imppi-veto, mutta sanat häiritsevät meikäläistä jotka ovat itsensä Chrisin käsialaa enkä oikein ymmärrä mihin hän lyriikoilla pyrkii, ehkä tässä kyykytetään rap-miehiä. Hyvä biisi kuitenkin. Sen kuitenkin taidan ymmärtää miksi Cyberflesh on jätetty pois Crunch-levyltä. Se ei oikein ole samaa sarjaa levyn muiden kappaleiden kanssa ollen hieman popimpi kuin muut. Ihan jees biisi, mutta ei ehkä oikein olisi sopinut Crunchiin ja mielestäni sopii hyvin että Cyberflesh esitellään tällaisella kokoelmalla. On kuitenkin hyvä, että on jotain porkkanaa tällaisella kokoelma-levyllä.

System X:n kappaleet Rock & Roll Heroes ja Perfect Crime pistivät silmään bookletissa. Biisien sanoittajaksi ilmoitetaan kaveri nimeltä Jo Eime. System X:n bookletissa sanoittakasi kerrotaan Graham Bonnet. Muutenkaan System X:n bookletissa ei kerrota juuri mitään tästä kaverista. Ainut kohta jossa mies mainitaan on Bonnetin kiitoksissa ja siinäkin vain pelkkä etunimi, Jo. No, System X:n lyriikat ovatkin hieman tavallisesta Impellitteristä poikkeavat mm. ottamalla kantaa politiikkaan, joten luultavasti tämä kaveri on sitten siinä hommassa takana.

Faster Than the Speed of Light on pakkohankinta, ainakin minulle.. Kansikuva saa minulta pisteet. Siinä on taas sitä jotain tuttua Impellitteriä, jota voi nähdä myös Answer to the Master-, Screaming Symphony- ja Eye of the Hurricane -levyillä. Kokoelma on muuten uudelleen masteroitu ja kyllä se kieltämättä hyvältä kuulostaakin.

Pedal to the Medal	1. The Writings On The Wall (4:12) 2. Crushing Daze (2:34) 3. Destruction (3:39) 4. Dance With The Devil (3:40) 5. Hurricane (4:19) 6. Judgement Day (3:19) 7. The Iceman Cometh (3:37) 8. Punk (3:36) 9. Propaganda Mind (4:10) 10. Stay Tonight (3:53) 11. The Fall of Titus (3:28)
Victor 2004

Chris Impellitteri jatkaa musiikin tekoa. Väliäkös hällä, vaikka laulaja vaihtuu jälleen. Tällä kertaa vokaalit heittää ainakin minulle uusi tuttavuus Curtis Skelton. Mies osaa kyllä laulaa ja täytyy myöntää, että Impelitterin musiikkiin teki todella hyvää saada hieman vaihtelua. Skelton teki kerta heitolla jonkin verran nuorekkaammalta kuulostavan Impellitterin. Musiikki on raskaampaa kuin koskaan ennen. Kolme ekaa raitaa tekee vähän saman, kuin jos luutnantti huutaa vierellä "viheltää!!", ei oikein tiedä mihin sitä pitäisi sännätä, sen verran sitä vähän hämmästyi uudesta tyylistä (tämä tietenkin siis mortti-aikaan).

Sanoituksista sen verran, että Skeltonin kynästä tulee asia esitettyä vielä suoremmin kuin Bonnetin kynästä. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta ei siis nyt mitenkään julistavassa merkityksessä. Asennetta tästä levystä löytyy, itseasiassa minun mielestäni paikoin liikaakin. Välillä kun pitää siitä f-sanasta laulaa, siis teille jotka ette ymmärtäneet, niin tarkoitan f-sanalla suomeksi sanottuna pimpsua... Voisihan sen asian ilmaista ilman, että pitää manaamaan ruveta. Se nyt tuo tässä hieman miinuksia. Mutta ehkä asia menee paremmin perille, kun käyttää voimasanoja. Eihän tätä nyt uskoville ole ensisijaisesti tarkoitettukaan, uskoisin.

Punk on jotain, mitä Impellitteri ei ole vielä tehnyt. Siinä vähän auotaan päätä Eminemille, Fred Durstille, Jay-Z:lle, Snoopille, American Idols -formaatille ym. Laulu on tehty osoittamaan kunniaa ainoalle oikealle musiikin tyylilajille. Voitte arvata mille. The Fall of Titus on In Flamesin Pinball Mapista tehty versio. Mielenkiinnolla jään odottamaan, minkälainen on Impellitteri vuonna 2008.

Wicked Maiden	1. Wicked Maiden (4:00) 2. Last Of A Dying Breed (3:12) 3. Weapons Of Mass Distortion (3:50) 4. Garden Of Eden (5:13) 5. The Vision (4:55) 6. Eyes Of An Angel (4:14) 7. Hi-Scool Revolution (4:36) 8. Wonderful Life (4:01) 9. Holy Man (4:15) 10. The Battle Rages On (4:40)
Victor 2009

Vuosi 2008 oli ja meni. Uutta Impellitteriä koodinimellä Good & Evil piti tulla ulos 2008, mutta julkaisu siirtyi alkuvuodelle 2009 nimellä Wicked Maiden. Vuodesta 2000 alkaen Rob Rock aloitti soolouran. Mies teki neljä levyä omalla nimellään ja kaikkea muutakin on mahtunut mukaan. Koko ajan rattaat pyörii miehellä, mutta tosiasia on että Rob Rock on jälleen Impellitterissä ja se on kova juttu se.

Bassoa soittaa tuttu James Pulli, mutta rumpuja soittaa uusi tuttavuus Brandon Wild. Mutta, Impellitteri on tähän mennessä julkaissut kaksi hyvin samanlaista videota (Wicked Maiden & Last Of A Dying Breed), joissa molemmissa rumpuja hakkaa vanha tuttu Glen Sobel. Impellitterin kotisivuilta luin, että Sobel soitti rumpuosuudet myös studiossa videoiden lisäksi. Ilmeisesti keikoilla sitten paukuttaa tämä uusi kaveri, joka on kuvassa muuten aika härön näköinen jätkä. Mutta on Sobel myös keikoilla ollut mukana, joten vähän on epäselvä tämä koko rumpalikysymys. Videoista sen verran, että en oikein tajua miksi pitää tehdä kaksi lähes identtistä pätkää kun videot on muutenkin "vain" lavastetulta keikalta. No, ei pidä valittaa kun tuosta edellisestä levystä olikin jo aikaa ja kun vanha bändikin on melkein taas koossa, niin kaikki näyttää tällä hetkellä mainiolta. Levyllä on jonkin verran käytetty myös syntikkaa. Siitä en tiedä kuka sen puolen on hoitanut. Tähän hengenvetoon voisin mainita vielä, että Chris on ilmeisesti vaihtanut Stratocasterinsa Dean-merkkiseen keppiin. Kyseessä lienee pienimuotoinen pyhäinhäväistys.

Wicked Maiden on takuulla ehtaa Impellitteriä. Tänä päivänä usein jo hieman vanhempien bändien comebackit tai muuten vain uudet levytykset tuppaa olemaan rauhallisempaa materiaalia. Impellitterin kohdalla niin ei ole onneksi käynyt. Wicked Maiden on todella tiukka paketti. Sanotaan niin, etä 10:stä biisistä seitsemän ovat onnistuneita hevirytkäyksiä. Raidat 7, 9 ja 10 eivät ole niin onnistuneita. Hi-Scool Revolution on kyllä ihan hauska ja menevä rokki-veto, mutta niin erilainen verrattuna muihin, että se ei oikein iske. Sitä voisi verrata hieman edellisen levyn Punkiin. Ýksi täysin erilainen kipale muiden mukana. Toisaalta se piristää pakettia kivasti, mutta.. makuasioista ei sovi kiistellä sanoi mäyräkoira kun muniansa nuoli. Perinteinen Imppisoolo siinä kuitenkin on, sehän on pomminvarma juttu. The Battle Rages On -biisissä on kyllä hieno alku ja riffi, mutta kerto on turhan lopahtava. Yleensä ottaen ihan kelpo biisi, mutta jää muulle osastolle sen oltua menevämpää ja tiukempaa settiä. Holy Man taitaa olla levyn huonoin kappale. Onkin pieni sääli että loppuun on laitettu heikommat veisut.

Nimibiisi on sopiva valinta levyn aloittajaksi. Tiukka riffi ja heti käy selväksi että Rob ja Chris eivät ole menettäneet tuumakaan hevistelyä sitten viime kerran. Oikeastaan viisi ensimmäistä kappaletta ovat menevää sorttia. Garden Of Eden -nimi toi heti mieleen Rob Rockin oman Garden of Chaos -levynsä. Siinä on levyn äijämäisin alku. Eyes Of An Angel on Impellitterin käsitys slovarista vuonna 2009 ja hieno käsitys onkin.

Välillä Wicked Maidenissa lievästi häiritsee se, että biisit kuulostavat paikoin hieman liikaa vanhalta Impellitteriltä. Ainakin Wonderful Lifen alku muistuttaa edellisen levyn The Fall of Titusta. Onkin jännä juttu että Impellitterin biisi muistuttaa jonkin verran toisen bändin biisiä jonka Imppi soittaa. Impellitterihän on aina jollain tasolla tehnyt samanlaisia biisejä, mutta kuitenkin sitten aivan erilaisia. Wicked Maiden ei tätä asiaa muuta miksikään. Minua asia ei tosin liiemmin vaivaa. Impellitteri saa kuulostaa juuri siltä miltä se kuulostaa, eihän se silloin olisi Impellitteriä. Kyllähän jokaisella bändillä on se oma juttunsa mistä ne erottaa muista.

Rob ja Chris ovat siis jälleen kimpassa ja Rob Rock onkin jo kerennyt mennä lupaamaan pitkää jatkoa bändille ja uusia levyjä. Tällä alalla mikään ei tietenkään ole varmaa, mutta olisihan se kova juttu jos miehet rustaisivat vielä useamman levyn. Minä ostan ainakin heti.