En ollut juuri kuullut HB:n ensimmäistä uskon puolesta levyä, mutta sen verran tietysti, että tiesin mistä on kyse. Ja mielestäni kyse oli ns "uskispiirien" massamusiikista. Mutta ei siitä sen enempää, kun en levyä omista. Enne sitten yllätti totaalisesti. Mikään biisi ei petä, päinvastoin jokainen niin sanotusti rokkaa.  Bändin isän, Antti Niskalan mukaan Holy Bible on köyhän miehen Nightwishiä. Olen samaa mieltä, mutta koska itselläni ei ole ainuttakaan Yötoiveen albumia hyllyssäni, korvaa tämä yksi levy siis monta Yötoiveen levyä ja siten on todella arvokas...

Olin HB:n keikalla Vaasassa keväällä 2007 ja myöhemmin Porissa kesällä 2007 Pori Jazzien aikaan. Jotenkin bändi vaikutti hieman väsyneeltä samojen biisien soittamisesta keikasta toiseen. No, tuuraava rumpali veti palolla ja Janne K. moshaa ihan tyylillä aina välillä soolon päätteeksi. Ja kyllähän se katsomossakin jotenkin puuduttaa, kun setit ovat samoja. Syyskuussa 2007 olin jälleen HB:n keikalla, tällä kertaa Seinäjoella. Tämä oli paras näistä kolmesta keikasta, joilla olin. Bändi näytti hyvältä ja soittaminenkin maistui. Olisiko Vaasan keikan korvamonitori-ongelmat ja Porissa kaatosade juuri ennen keikkaa syöneet sitten lavakarismaa hieman. Mene ja tiedä.  Seinäjoen keikalla HB soitti kolme vanhempaa biisiä, jotka kuulosti livenä tosi hyviltä. Ehkä ostan joskus Uskon puolesta levynkin.

Jotenkin mieleen tulee vähän aika, jolloin The Rain julkaisi Kiitos ja Anteeksi levyn. Sitä toista sai sitten hieman odotella vai oliko silloin vain odottavan aika niin vietävän pitkä? (Itse asiassa en omista vielä Rainin ekaa, mutta sitä tuli kuultua aika paljon muualla..) Mutta joka tapauksessa uutta levyä ja uusia biisejä, niitä kaipaisin HB:lta. Enne-levystä tehdään muuten englannin kielinen versio. Uudet sovitukset ja uudet soolot kitaristi Janne Karhusen johdolla voisivat tehdä Enteestä todella hyvän levyn. Jos Johanna taitaa englannin, niin sillähän voi olla oikeasti mahdollisuuksia euroopassa. Todella toivon niin!

Vielä vähän itse levystä. Monet valittivat Johannan ääntä. Se kun ei oikein pysy vireessä tai ei päästä tarpeeksi korkealle. Totisesti totisesti minä sanon teille: laulakaa itse paremmin. Olen tyytyväinen Johanna lauluun. Oikeastaan Enne-levyllä ei ole mitään sen kummempaa, mihin en olisi tyytyväinen. Paitsi ratkaisu biisistä yleensä tulee skipattua Arskan puhe. Onhan se hyvä puhe saada aikaan synnintunto, mutta ei sitä silti jaksa moneen kertaan kuunnella. Itse kun olen sen ratkaisun tehnyt jo viime vuosituhannella. Pakko mainita, että Jeesus on Herra -biisin loppu on hyvä ja sen tekee Antin laulu. Saisi minun puolestani laulaa sitten lisää toivottavasti tulevalla levyllä. (Köyhän miehen Nightwishiä todellakin. Niinhän se Marcokin laulaa aina välillä siinä..) Enne on muuten ainut levy meikällä, jossa on naislaulaja. Jotenkin minä kartan naislaulajia, mutta Enne / HB tekee poikkeuksen. Poikkeus vahvistaa säännön, näinhän on joskus opetettu.

Sanat ovat levyllä todella julistavia. Jos pitäisi sanoa äkkiseltään, missä  suomalaisessa kristillisessä bändissä on todella korotettu Jeesusta, niin aika äkkiä vastaus olisi HB. Hyvä HB! Jos joskus HB tekee uuden levyn, toivoisin tämäntapaista jatkoa. Kunnon menoa sen olla pitää. Onhan meillä jo niin paljon näitä turvakytkimiä ja habakukkeja (ei millään pahalla..).

HB otti ja meni tekemään DVD:n (siis digital versatile disc:in, jos joku ei sitä vielä tiennyt). DVD koostuu Maata Näkyvissä -festareiden keikasta vuodelta 2006 sekä extroista.  Keikka on kerrassaan hyvä. Biisit ovat hyviä, virheitä ei soitossa eikä laulussa mielestäni ole ja keikka alkoi vieläpä hienosti pyroilla ja päättyi pyroihin (jos ei encorea lasketa). Tähän kun lisätään se tosiseikka, että keikka kuulostaa lähes yhtä hyvältä kuin itse Enne-CD, niin paketti on aika lailla onnistunut. Ja eipäs unohdeta vielä sitäkään, että DVD maksoi vain 10 € ennakkotilaajille posteineen. Kansiinkin on panostettu. Hmm, tuo vahvasti mieleen erään Kiteeläisen bändin.. Tämän olisi ostanut Sulo Vilénkin, kun sai niin halvalla.

Mielestäni keikalla oleva kokoonpano oli paras, millä HB voi keikalle lähteä, jos lasketaan pois 11 viulun, sellon ja huilun soittajaa. Voisi tulla melko lailla kalliiksi ottaa kuoro/orkesteri mukaan joka keikalle.. Anttihan ei pahemmin heilu sen kitaran kanssa, mutta onneksi Janne "soolon jälkeen lähes varma moshaus" Karhunen tuli mukaan bändiin. Kyllähän Antti sen synankin takana hienosti homman hoitaa. Ilmeisesti Antti ajattelee kuten nöyrä NHL-pelaaja, "mä pelaan sitä paikkaa, missä mä autan joukkuetta parhaiten". Eli Antti soittaa siellä, missä auttaa joukkuetta parhaiten. Joukkuepeliähän toi bänditouhu on. Mutta palataan Janneen. Mies kyllä heittää hienoja sooloja, varsinkin kimalaisen lento "Janne on spotissa" on varsin komeaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Hienoa, että saivat Keijon tilalle näin lahjakkaan soittajan. Keijoo, Keijoo... Hauskan näkösta muuten seurata syntikan soittaja Eeva "itse lempeys" Asikaista. Eeva näytti aina siltä, kuin ajattelisi "voe mahoton, kylläpä on paljon väkeä" ja "tästä pitää kyllä kotona kertoa". No, vitsi vitsi. Huumori sikseen. Tämä on kuulkaa vakavaa touhua.

Extrat ovat sitten oma maailmansa. Hyvää läppää. Juuri sellaista ekstraa, mitä pitää DVD:llä olla. Huumorilla selviää monesta asiasta, kuten keikkabussin välille jättämisestä.  Räkä poskella ja paska housuissa odotellaan seuraavaa HB:n tuotosta .

Olisiko tässä Suomen Kreyson? HB kun julkaisi pitkän taistelun jälkeen Enne-levyn englannin kielellä. Kreysonhan on tsekkiläinen bändi, joka julkaisi levyjä sekä omalla äidinkielellään että englanniksi. No, esimerkkejä olisi varmasti muitakin.

Erot Enne-levyyn kielen lisäksi ovat paremmat soundit; Intro ilman soittimia; neljä uutta kitarasooloa; Janne kitarassa ja Antti kiippareissa; Ratkaisun tilalla oleva Frozen Inside -biisi, joka on Turhaa Tärinää -niminen biisi samannimiseltä CDS:ltä; Years Go By -biisin alun kitaran poistaminen; biisijäjärjestys ja se, että levy ei ole omakustanne. Siinä muutama eroavaisuus, mutta muitakin on. Ne vain pitää ottaa ja kuunnella.

Bändi teki levyn tiimoilta myös musiikkivideon It is Time -biisistä ja hyvä niin, sillä onhan kyseessä levyn paras kappale. Levyllä hienon pääosan näyttelee ystäväni Ilkka. Hyvin meni ja hyvä on videokin. Bändi näytti enemmän bändiltä kuin ennen. Toivottavasti keikoillakin on samanlaista menoa. Rumpali Samppa_85 päätti jättää bänditouhut Frozen Insiden jälkeen ainakin toistaiseksi. Tilalle paukuttumaan tuli kaveri nimeltään Markus. Onnea ja menestystä Sampalle ja uudelle kaverille.

Täytyy nostaa hattua HB:lle, että saivat tehtyä levyn englanniksi. Ei varmasti ollut helppo homma, mutta nyt kun se on tässä, niin hyvä että jaksoivat panostaa. Sanojen teossa oli varmasti oma hommansa. Suoraan kääntäminen Enne-levyltä tähän olisi ollut tietenkin pieni mahdottomuus, mutta muutamassa biisissä ollaan samoilla jäljillä kuin Enne-levyllä. Esim.  Introlla, Be Aware:lla ja Ambition:lla ollaan lyriikoissa aikalailla samoissa tunnelmissa, The Lovesongia unohtamatta.

Johannan laulua ja ääntämystä hieman pelkäsin etukäteen, mutta naikkonen suoriutuu mielestäni hommasta puhtain paperein. En voi valittaa. Kyllä minä taidan pitää Frozen Insidesta hieman enemmän kuin Enteestä. Biisilistakin siihen toki vaikuttaa. Nyt jäämme odottamaan HB:lta uutta levyä. Se on sama millä kielellä se tulee ulos. Toivottavasti molemmilla kun tuota kiinnostusta tuolla ulkomailla tuntuu nyt olevan enemmän ja enemmän.

Kolmas täyspitkä HB:lta tuli kivasti joulumarkkinoille 2008. Itsehän sain pukilta Piikin Lihaani. Ensimmäinen kuuntelu herätti hieman ristiriitaisia ajatuksia. Mutta kuten niin monesti käy, levy alkoi kuulostamaan paremmalta ja paremmalta. Miehistö vaihtui tällä kertaa siten, että rumpali vaihtui Sampasta Markus Maliniin. Levyhylly.com on tunnetusti aina aallonharjalla mitä tulee uutisointiin gospel rintamalla. Tätä kirjoitettaessa HB:n basisti Tuomas Mäki-Kerttula on poistunut yhtyeestä ilman draamaa. Uusi kaveri bändillä on jo basson varressa, mutta hänen nimeä ei ole vielä kerrottu. Ainakaan netissä. (jälkipäivitys: Tommi Huuskonen on kaverin nimi)

Jeremias koostuu kolmesta raamatun paikasta: Jer. 1:5-10, 2. Moos. 4:10-12 sekä Hes. 33:8-9. Sanat ovat suoraan Raamatun vanhasta käännöksestä, tai ainakin melkein. Pieniä juttuja on bookletissä eri tavalla kuin Raamatussa, mutta Raamatun tekstin sovittaminen suoraan biisiin on varmasti aika työläs homma, joten ihan 100% tarkkuudella ei voitane Raamattu lainata. Mutta biisin voi siis laulaa Raamatusta. Jeremia on hieman harhaanjohtava nimi, sillä koko kappale ei kerro Jeremiasta. Biisin alussa Jeremias epäilee kykyään puhua ihmisille Jumalasta, mutta Jumala rohkaisee Jeremiaa. Samallahan biisin sanat on suunnattu meille kaikille uskoville. Toisessa osassa Mooseksella on saman kaltaisia mietteitä kuin Jeremialla: "kuinka minä voisin olla israelilaisten  suuna ja päänä, minullahan on kankea kieli". Kolmas osa (jossa Hesekiel sai Jumalalta sanan) lopettaa biisin kertomalla uskovalle aika kovinkin sanoin siitä, että meidän tulee varoittaa jumalatonta, että hän kääntyisi. Jeremiassa käydään vuoropuhelua, jossa Johanna laulaa Jumalan osuudet ja Antti ihmisen. Jeremia on hyvä biisi, se on vaihteleva, siinä on tempoa, hyvä kitarasoolo, tuplabasaria ja se on välillä hieman elokuvamainen. Minä tykkään.

Minä olen on enemmän hittibiisityyppinen veto. Kun sen ensi kerran kuulin netissä, kitarasoolon puuttuminen hieman yllätti, koska tämä oli ns. singlebiisi ja bändissä vaikuttaa kitarasankari Janne Karhunen. Mutta ei tämä enää mitään sooloa vaadi. Se on hyvä juuri näin. Levyllä on riittävästi tilaa kitaroille. Minä olen on myös suoraan Raamatun lehdiltä. Bookletissä on paikka Jes. 10:3-9, mutta oikea paikka on Jes. 58:3-9. Ja kas, tällä kertaa mennään sittenkin 100% Raamatun tekstin mukaan. Ja allekirjoittaneen mielestä toimii hienosti. Kaksi eri kertoa, koska Jesajan tekstissä ei liiemmin hypitä edestakaisin. Biisi on hyvä ja loppukin on hieno. Biisin aihe on minulle ainakin mielenkiintoinen. Tässä biisissä kuullaan lisää Antin ääntä, sillä Antti laulaa kerrot.

Hanki Elämä 2 on ainakin nimensä mukaan jatkoa Enne-levyllä olleelle Hanki Elämälle. Ensimmäisessä versiossa kehotettiin ottamaan Jeesus vastaan. Tässä jatko-osassa, kun Jeesus on vastaan otettu, uskovalla on niitä uskon perusongelmia. Eihän tämä helppo tie olekaan. Eli parannuksesta tässä lauletaan. Niin minä ymmärrän yhteyden näiden kahden biisin välillä. Musiikillisesti Hanki Elämä 2 on aika erikoinen. Minulle tulee mieleen kansanlaulut tai jokin Värttinä-tyyppinen musiikki. Mutta kiva kuulla jotain erilaista välillä.

Ilo Herrassa on ainut kappale, jossa joku muukin kuin Antti on tekijäksi merkitty. Nimittäin Jannen biisistä on myös kyse. Alku on aika progehtava. Kerto on koukkuisa. Jälleen onnistunt HB-kappale.

Hylkäsitkö Minut on hyvin rauhallinen, piano ja laulu mentaliteetilla mennään.

Sana on taas osastoa jotain ihan muuta. Antti laulaa koko laulun. Luultavasti Johanna ei halunnut tätä repertuakseen, sillä muistettavaa on. Biisissä kun lauletaan Uuden- ja Vanhan Testamentin kirjat läpi. Ja kun alkuun päästiin, niin lauletaan vielä Jeesuksen sukuluettelokin läpi hebrealaisittain. HB kyllä mainosti levyään ennen julkaisua, että se on suunnattu uskoville. Ja onhan Enne julistavampi ja suunnattu enemmän uskomattomille, kuin Piikki Lihassa. Voisi kuvitella että uskomaton ihminen voisi skipata nopeasti Sanan, mutta minä haluaisin kuulla tämän livenä.

Turvapaikka on mukavan reipas kappale, jossa sanat ovat HB:n tyyliin uskollisesti suorat. Minä tykkään HB:n tavasta laulaa asiat halki yksinkertaisen suorasti. Taito se on sekin.

Hän Pitää Kädestäs Kiinni on toinen balladi tähän mennessä levyä. Ja tämä on parempi.

Nimikkobiisi saattaa olla jopa levyn paras biisi. Kertosäe kolahtaa ainakin minuun mukavasti. Vaikka ei se temmoltaan kovin nopea olekaan, on siinä käytetty tuplabasareita ja hyvä niin.

Alttarilaulu on levyn viimeinen ja samalla kolmas rauhallisempi kappale. Ja saattaa olla se paras näistä rauhallisimmista.

Piikki Lihassa on hyvä kokonaisuus ja oiva jatkumo HB:n levytyksille. Koska Antti soittaa nykyään pelkästään syntikkaa, on levyllä aika paljon syntikka esillä. Piikki Lihassa ei ole välttämättä ihan yhtä raskaalla kädellä tehty kuin Enne, mutta sekin on vähän siinä ja siinä. Kyllä tässäkin on potkua. Jos HB:lla olisi virtaa ja energiaa, olisi hienoa jos tämäkin levy tehtäisiin englanniksi. Enne kun on julkaistu myös Japanissa, joten kysyntää riittää.

Sinkun takakannessa lukee näin: "Foorumilla keskusteltiin musiikistamme. Eräällä keskustelijalla oli vahva epäilys, että musiikkimme palvelee pahaa, jota Raamatussa kutsutaan saatanaksi. Tuntui pahalta. Ystäväni lohdutti minua sanomalla, että vaikka tekisit mitä tahansa, on aina joku, jonka mielestä olet perkeleestä. Jeesuskin oli perkeleestä joidenkin lainopettajien mielestä (Mark. 3:22). Tämä pilke silmäkulmassa tehty laulu olkoon lohdutuksena kaikille teille Jeesukseen turvaaville, jotka olette saaneet kuulla olevanne perkeleestä."

Kyllähän se niin on että itsekin olen uskonpiireissä monet kerrat kuullut ties minkä asian olevan saatanasta tai perkeleestä. Tuosta tulee mieleen raamatunpaikka joka löytyy Matteus 6:sta "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?" Monesti jaksamme miettiä muiden elämäntyyliä, mutta unohdamme kuinka itse elämme elämää. Viha, kateus, katkeruus ja synti, nehän ne ovat asioita joita pitäisi osata välttää ennemmin kuin näitä muita "saatanallisia" asioita. Mutta siihen tarvitaan apua taivaasta.

Perkeleitähän on lohkaisu tulevalta Pääkallonpaikka levyltä. Biisistä sen verran, että tästä on kiva tehdä juttua näin futiksen MM-kisojen alla. Biisin alku kun tuo mieleen jonkinlaisen kisabiisin. Alku vähän shokeerasi, myöskin sanojen vuoksi, mutta biisi muuttui paremmaksi sekä musiikin että sanojen osalta. Livenä kun kuulin biisin esitettävän, jätti bändi mielestäni laulamatta kohdan "Saatana on perkeleestä". Tiedä sitten miksi.

Bändissä on jälleen ollut miehistönvaihdoksia, esim. vanha rumpali Samppa  on jälleen mukana ja kitaristi on vaihtunut Nastolan ihmeeseen. Taiteilijanimi on tosin vähän outo. Myös Sofia ilmeisesti on enemmän tai vähemmän mukana, kuten ennenkin.

Pelastaja on äänitetty 2003, eli aika lailla debyytin aikaista materiaalia. Kesy kappale aloittelevalta bändiltä, mutta tosifaneille helmi arkistojen kätköistä.

Vuosihan on 2010 ja HB:ssa vaikuttavat Antti, Johanna, Samuel, Sofia, Tuomas ja Bob. Tuomas on basson varressa ja aiemmin ilmoitettu Tommi Huuskonen olikin vain nopea väliviritelmä. Vaikka Samuel onkin bändin rumpali, ei hän ole rumpuja levylle soittanut. Taisi olla, ettei miehen paikat kestä pitkää rupeamaa, joten studiossa työt teki VIP:stä tuttu Tuomas Vuolteenaho. Ja kuten VIP:n levyilläkin on tullut tutuksi, on rumputyöskentely hyvänkuuloista myös tällä levyllä. Ja koska Pääkallonpaikka on välillä melkoista poweria, oli Tuomas onnistunut valinta studiorumpaliksi.

Ihan näin rankkaa HB:ta ei ole ennen meille kuuntelijoille tarjottu. Tätä kirjoittaessa on vahvasti sellainen fiilis, että HB menee joka levyllään piirun verran eteenpäin ja tuntuukin että Pääkallonpaikka on bändin paras levy tähän mennessä. Onhan se kova temppu mennä koko ajan eteenpäin.

Supermies on varmasti HB:n nopein biisi ikinä. Kerto on onnistunut ja biisi on sopivan lyhyt. Se taas auttaa, että biisiin ei ihan heti kerkiä kyllästymään. Mutta yleensähän hyvä biisi kestää aina paljon kuuntelua, oli se sitten lyhyt tai pitkä tai siltä väliltä. Supermiehen sanat ovat lähes poikkeuksetta jokaiselle uskovalle ajankohtaiset jossain vaiheessa elämää. Hanki Elämä 3 (toivottavasti ei enää tule nelosta, se olisi jo koomista) on loistava kappale. Kertosäe on niin mahtipontinen ja yksinkertaisesti hyvä, että on vaikea olla pitämättä siitä. Jälleen kerran sanat ovat myös hyvät ja tällä(kin) kertaa hyvin rohkeat ja kantaaottavat. Tällä kertaa painitaan lähinnä kastekysymyksen äärellä.

Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Ja nyt veikkaan, että La Finlande de mon coeur tarkoittaa Suomelle sydämellisesti. Biisi on sekoitus nopeaa ja hidasta. Laulu on kuin rukous Suomen puolesta. Onnistunut kappale. Perkeleitä-biisiä on muutettu aiemmin julkaistulta sinkulta. Ennen ensimmäistä säkeistöä on lisätty aika turha huudahdus ja säkeistössä laulaa pelkästään Johanna. Lopun kertsiin on lisätty syntikkaa ja "saatana on perkeleestä" jutun tilalle on lisätty piiloviesti, jonka salauksen onnistuin purkamaan. Loppuun Johanna laulaa aamenen. Toimiva kappale kaikin puolin, mutta sinkkuversio saattaa olla loppupeleissä parempi. Jostain syystä Eteenpäin on yksi levyn suosikeistani. Ei se mitenkään niin ihmeellinen kappale ole, mutta niin se vain jää päähän soimaan. Yksinkertaisen toimiva.  Tuomioni on rauhallinen kappale ja ilman osuvia sanoja, se ei toimisi varsin näin hyvin.

Herralle Kiitos 2 on vähän siinä ja tässä onko se hyvä biisi vai ei. Alun riffiä on vähän muutettu alkuperäisestä, mutta on helppo tunnistaa se samaksi kuin Enne- tai Frozen Inside -levyillä. Sana aamen lauletaan about 40 kertaa biisin aikana ja se kohta, jossa se tulee noin 35 kertaa putkeen, on aika korni. Valtaa on ylistyslaulun omainen veto tähän väliin. Aivan kaikka metallimiehet eivät välttämättä piittaa tämäntyyppisestä kappaleesta muuten melko rankkojen biisien seassa, mutta mielestäni HB osaa tällaisen biisin kuitenkin hyvin levylle ujuttaa. Eikä tämä ollenkaan ole huono.

Herra Puolellamme lämmittää meikäläisen mieltä. Alun rauhallisuus tuo mieleen Rob Rockin The Hour of Dawnin alun. Ja kun biisi toden teolla alkaa, on se hyvän kuuloista, ei siitä mihinkään pääse. Mutta jostain syystä en syty kerron lauluun ihan niin paljon kuin muuhun biisiin. Tykki biisi joka tapauksessa. Levyn nimibiisi on outron tapainen päättämään levyn. Kertosäettä ei kappaleesta löydy. Mielestäni toimii ja jälleen kerran sanat ovat siihen yksi syy.

Johannan ääni on mielestäni paremman kuuloinen kuin aiemmilla levyillä.  Sami Asp onkin tällä levyllä hommattu laulun laadunvalvontaa tarkkailemaan. Hyvä veto bändiltä ja siinä voi ollakin syy miksi Johanna kuulostaa näin hyvältä.
Levyllä on viljelty ehkä jopa liikaa oopperamaisia huudahduksia. Pääkallonpaikka pärjäisi hyvin vähemmälläkin määrällä "sinfoniameininkiä", mutta taas toisaalta se nyt kuuluu HB:n soundiin nykyään ja kyllähän se ihan hyvälle kuulostaa, mutta ihan joka paikkaa niitä ei ole pakko ympätä jatkossa. Toivottavasti Pääkallonpaikka kuullaan joskus englanniksi, trendi kun näyttää HB:lla olevan tehdä julkaisuja myös kolmannella kotimaisella. Hyvin menee mutta menköön.