En ole suuri DT-fani, joten te hyvät DT-kiihkoilijat voitte olla niin paljon mielipiteitäni vastaan kuin haluatte. DT on kuitenkin sen verran progea, että en ole koskaan kunnolla päässyt siihen sisälle, enkä tiedä pääsenkö koskaan. Taidan olla kuitenkin enemmän vanhan kansan hevimiehiä. Images and Words on kuitenkin mielestäni hyvä levy. Paikoin jopa tosi hyvä. Another day on yksi DT:n parhaita biisejä. Sen mukana on itse kiva soittaa ja siitä tulee hyvälle tuulelle. Petrucci heittää kyllä niin hienon soolon siinä, että paatuneimmankin bläkkissankarin sydän pehmenee. Toinen kova on raita 5. Intro on mahtava! Tätäkin on sikahieno soittaa mukana, siis niinkauan kuin rahkeet riittävät. Loppubiisi tosin on melko progea, mutta ei anneta sen häiritä.

Oikeastaan kun jaksaisi vaan kuunnella tällaista enemmän niin ehkä proge alkaisi avautumaan paremmin. Itseeni vaan iskee paremmin nämä DT:n perusbiisit, ns. massayleisölle tehdyt hittibiisit. Niistä taas DT "kuola valuu" -diggarit eivät perusta niin paljon kuin niistä 15 min pitkistä proge kikkailusta/sekoilusta. Mutta makuasioista ei sovi kiistellä, sanoi mäyräkoira kun muniansa nuoli..

Mutta summa summarum: ei huono, ei ollenkaan.