Minulle oli aika surullista lukea aikoinaan siitä, kun Sonata Arctica ymmärtääkseni laitti Janin ulos bändistä. Oli syyt sitten mitkä tahansa, kyllähän sitä mietti mitähän Sonatalle tapahtuu ja mitä Jani alkaa tekemään. Alkaisiko siitä miehen tie alaspäin. Oliko loistava tulevaisuus jo takanapäin, varsinkin kun Altarian kuviotkin olivat jo koettu? Mutta mitäs Jani tekeekään? Mies otti ympärilleen alan kovimpia nimiä ja teki niin sanotusti sairaan kovan levyn.  Laulut levyllä hoitaa Timo Kotipelto, joka kuulostaa minun mielestäni ehkä paremmalta kuin koskaan. Olisiko syynä sitten taustakööri tai Timon onnistuneet stemmat? Syntikassa häärii Mikko Härkin, joka soitti Janin kanssa jo Sonatassa aikoinaan. Bassoa soittaa Notherissa ja Wintersunissa vaikuttava Jukka Koskinen. Rummut levyllä soittaa  Jani Hurula.

Jos joidenkin mielestä Sonata Arctican musiikki on mennyt  Reckoning Nightin jälkeen taaksepäin, ja niinhän asia on itsenikin mielestä, Gather the Faithful tarjoaa varmasti paljon onnen hetkiä. Varsinkin jos Stratovarius kuuluu sinne kärkipään soitinyhtyeisiin. Luin jostain että Cain's Offering tarjoaa Sonatan ja Straton parhaat puolet mukavasti sekoitettuna ja toden totta eipä tuo arvio kauas heitä. Vaikka musiikki tuokin enemmän Sonatan mieleen kuin Stratovariuksen, Kotipellon ääni tuo väistämättä miehen bändin mieleen.

My Queen Of Winter on varsin hyvä esimerkki koko levystä. Nopeaa meininkiä jossa riittää sitä kuuluisaa koukkua. Kakon biisinkirjoitustyyli on varmasti jättänyt joitain hyviä puolia Janille. Monessa kappaleessa ei mennä vain säkeistö, kerto, säkeistö, kerto kerto-tyylillä vaan biiseistä erotettuja, erilaisia c-osia on viljelty mukavasti. Ihan kuten T. Kakko on harrastanut. My Queen Of Winterin alusta tulee mieleen jokin vanha 8-bittisen Nintendon peli. More Than Friends sekä Oceans Of Regret ovat hyviä kappaleita eivätkä laske tasoa tähän mennessä. Gather The Faithful, eli nimibiisi on instrumentaali. Tiedän että tulee paljon nyt vertailua SA:aan, mutta mihinkäs muutenkaan sitä oikeastaan vertaisi? Joku saatta kysyä onko pakko sitten vertailla, mutta vertailuhan on kivaa, sen takia on nämä vertaa.fi sivutkin tehty. Eli, Gather The Faithful kun on instrumentaali, tuo se tietysti vähän mieleen SA:n, sillä tykkäähän Kakkokin tehdä musiikkia ilman sanoja.

Into The Blue on ensimmäinen levyn kahdesta balladista. Alussa korkealta laulettavat sanat far ja dark hieman häiritsivät, mutta tämä alkoi toimimaan paremmin kun kuuntelukertoja alkoi tulla enemmän. Jotenkin se oli liian herkäksi vedetty, mutta se ei enää vaivaa. Kerto on hyvä ja kitarasoolo sopii kuin nenä silmien ja suun väliin.

Herkän Into The Bluen jälkeen päästään levyn huippukohtaan Dawn Of Solacella sekä Thorn In My Sidella. Ei nämä biisit kaikkien mielestä ehkä levyn parhaimmat ole, mutta koska minun mielestäni on, niin asia on kannaltani loistava, koska levy ei todellakaan keskivaiheilla lopahda vaan kohtaa huippunsa, joka on hyvä asia. Dawn Of Solace on nopea ralli ja voin vain ihmetellä miksi My Selene oli ainut Janin biisi Sonatan aikoina. Thorn In My Siden ensimmäinen säkeistö voi nostaa ihmetyksen monen kulmille oudoilla konerummuilla, mutta kunhan säkeistö jatkuu saadaan sinne kunnon kitarat sekä rummut. Kertosäe on loistava. Kotipellonkin laulussa on jotain uutta särmää kuultavissa. Biisi loppuu myös kivalla idealla c-osaan. Hieman hassu seikka on tosin se, että Into The Bluessa lauletaan out of the darkness and into the blue, kun heti seuraavassa Dawn Of Solacessa                   lauletaan out of the night and into the light. Hieman toiston tuntua, mutta kuuluu joskus asiaan..                                                         

Morpheus In A Masquerade ei ole huono kappale, mutta olen joskus huono lämpiämään tämän tyyppisille jonkin verran progressiivisille pitemmille vedoille. Stolen Waters on sitten jo normaalimpi kappale mehevillä tiluilla varustettuna. Gather the Faithfulia on markkinoilla kaksilla kansilla. Punaisilla ja näillä sinivihreillä. Jälkimmäiset ovat Japanin tai Aasian markkinoille, joten tämähän tarkoittaa sitä että omalla levylläni on yksi bonusbiisi. Tale Untold saa kunnian olla bonuksena, vaikka tänä päivänä melkein kaikki biisit voi käydä kuuntelemassa youtubessa, joten bonusbiisit ovat ainakin jonkin verran menettäneet statustaan. Youtuben ansiosta kuuntelin kuitenkin Tale Untoldin ja olihan se sen verran hyvä kappale että tämä Aasian versio kannatti ostaa. Hyvinkin perus kikkelihevi kappale, mutta siksi niin hyvä. Elegantly Broken on sitten se levyn toinen kahdesta balladista ja näistä sitten vielä se rauhallisempi. Biisin pianokuvio tuo kyllä mieleen 80-luvun Taylor Danen Tell it to my heart biisin, mutta annetaan se anteeksi. Onhan tämä parempi biisi.



Loppuun pitää antaa vielä Mikolle hatunnosto rohkeista ja tyylikkäistä kiitoksista. Siinä missä muut kiittävät kuten yleensä tapana on niitä näitä (no Timo kiittää vain Jania ja tuo hieman pohjalaisuuttansa esiin kiittämällä Suomen Talvea), Mikko antaa ensin kiitoksen Jumalalle ja Hänen Pojalleen. Mikon kiitokset herättivätkin kysymyksen kuka keksi ja mistä keksi nimen Cain's Offering? Noh väliäkö tuolla, toivottavasti tulee jatkoa. Nyt ei enää niin harmita että Jani potkittiin Sonatasta pois. Kiitokset vaan sinne Sonata leiriin. Ilmeisesti Sonata Arctica on hyvän hevin korkeakoulu kun Mikkokin on siltä oppinsa hakenut.