Barren Crossin kolmas levy State of Control on parempi kuin Atomic Arena. Yksinkertaisesti biisit ovat parempia, niissä on enemmän koukkua. Nehän saattaa laittaa jopa laulamaan mukana.

Nimikkobiisi State of Control avaa kivasti levyn, mutta Out of Timea voisi kutsua jo hittibiisiksi. Kappale kertoo Jeesuksen toisesta tulemisesta ja siitä kuinka hän tulee kuin varas yöllä. Pointti siinä on se, että ei kannata jahkailla sen uskonratkaisun kanssa. Se kun kannattaa tehdä jo tänään. Kun myös Cryin' Over You sekä A Face In the Dark ovat hyviä kappaleita, on State of Controlin alku kiitettävä.

Hard Lies kipaleessa kuulee taas selvästi, että Elefanten pojat (tässä biisissä Dino Elefante) ovat olleet mukana puuhastelemassa, siis hyvässä tarkoituksessa. Myös Inner War on hyvä kappale, kerto varsinkin. Love at Full Volume ei ole aivan niitä parhaimpia kappaleita, mutta jotenkin hassulla tavalla ihan kuunneltava. Biisissä ollaan kiitollisia naisesta. Onhan se kiitoksen aihe ettei tarvitse poikamiehenä elää.

Escape In the Night puuttuu LP:ltä ja kasetilta. Niin CD:llä ainakin kerrotaan. Ja näinhän se on, kun tarkistin asian State of Control -LP:ltä, jonka myös omistan. Kaiken kaikkiaan State of Control on hyvä kiekko. Muutama heikompi laulu on mukaan päässyt, mutta kokonaisuus on hyvä.

Hotter Than Hell

Hotter than Hell on livelevy, jonka nimi on vain aika jännä kristilliselle poppoolle, mutta eihän nimi levyä pahenna, ellei levy nimeä, vai miten se oli? Plätty on äänitetty Californiassa luultavasti vuonna 1990. Levyllä on kappaleita bändin jokaiselta levyltä ennen tätä liveä. Bändin ensimmäistä levyä kun minulla ei vielä tällä hetkellä ole, niin kappaleet Dying Day, Going Nowhere, Rock For the King ja Give Your Life ovat mukavia kuunneltavia tällä kiekolla. Dying Day ainakin oli sen verran vakuuttava, että pakkohan tuo debyyttikin on hankkia. Olen sitä jo muutamaan kertaan huutanut, mutta hinta nousee aina liian korkeaksi. Ilmeisesti pitää ostaa uudelleenjulkaisu, eikä alkuperäistä. Olisihan "kuulia" omistaa se originaali versio, mutta katotaan, mikä sieltä ebaystä jää lopulta haaviin kun kunnolla aletaan huutamaan.  Opus to the Third Heaven on instrumentaali, jota ei taida esiintyä millään muulla levyllä. King Jesus & Blues Jam on juuri sitä miltä se kuulostaakin. Hauska jamittelubiisi keikalla.

Hotter Than Hell on mielestäni hyvä livelevy, jolla on onnistuneet soundit. Kuulostaa ihan oikealta keikalta ja välispiikit tuo tietenkin sitä liveaspektia lisää. Oikeastaan viimeisen raidan loppuspiikki kertoo aika paljon Barren Crossin tarkoituksesta/tärkeydestä: "Barren Cross is very concerned for America and that's why we write songs about things like drug abuses, suicides, because we feel that this stuff is terrifying our society. And you know what, the only solution that works is Jesus Christ man." Ja juuri näinhän se on, mies.

BC teki vielä yhden levyn viiden vuoden breikin jälkeen: Rattle Your Cage vuonna 1994. Monet ovat pitäneet tätä vähän huonona, mutta kyllä tämä ihan hyvää Barren Crossia on, kunhan sille antaa hieman aikaa. Itse asiassa Here I am on hyvä biisi, joka kuulostaa enemmän State of Controlin aikaiselta matskulta. Siinä on sitä tuttua Barren Cross -koukkua.

No Time to Runissa on mukavan kesäinen kertosäe. Ja itseasiassa niin on myös Somewhere Far Away -kappaleessa. Siis sellaisia mukavan pirteitä ja kesäisen reippaita. Voisi kedolla kesällä auringon paisteessa ilakoida ilman paitaa oljenkorsi suussa. Sellaisia biisejä ne kuulkaas on. Feed the Fire on sitten normaalimpi Barren Cross -veto, jossa on onnistunut kertosäe. Onnistunut kertosäe on myös J.R.M. -biisissä. Sitä en tiedä mitä tuo lyhenne tarkoittaa. Your Will on hieno rauhallinen kappale. Kyllä Barren Cross osaa ilman Elefanten poikiakin.

Kansikuva on kyllä myönnettäköön, aika kauhea. Kultainen 80-luku on unohdettu ja ollaan siirrytty tylsiin, futuristisiin 90-luvun printteihin. Levy on kuitenkin ihan OK.